Tämä on vaikein osio, jossa on varmasti loputtomasti opittavaa. Ruokailun tulee istua pelin kulkuun luontevasti. Usein ruoka tarjoillaan pian pelin alun jälkeen, mikä monesti onkin hyvä ratkaisu - se laittaa pelin mukavasti alkuun. Puoliväli saattaisi olla ravitsemuksellisella tavalla ihanteellinen. Harkitsisin huolella, mikäli ruokailun haluaa sijoittaa pelin loppupäähän. Ruokailu usein hidastaa ja rauhoittaa tilanteita, kun usein larpeissa menolla on tapana kiihtyä loppua kohden. Ruokailu voi pahimmillaan hyydyttää tai katkaista kokonaan pelin etenemisen. Pelin loppupuolella syöminen voi olla jo liian myöhäistä -pelaajilta on loppunut energia ja ruoka vain unettaa pelaajat. Sitten pitäisi tietenkin ottaa huomioon, miten pelaajat istuvat. Onhan vaivalloisille propeille riittävästi tilaa? Pääseväthän vannehameiset neidot helposti istumaan? Ovathan istumajärjestelyt sellaiset, että ne mahdollistavat sujuvan keskustelun ruokailun aikana? Käytetäänkö noutopöytää vai tarjoilijoita? Onhan palvelusväkeä tarpeeksi? Onhan syömiselle varattu pelin kulkuun riittävästi aikaa? Eihän syöminen vie itse pelin kululta liikaa aikaa? Onko syytä järjestää syöminen kaikille yhtä aikaa vai porrastetusti? Miten taataan ruoan riittäminen kaikille? Minulla ei ole antaa mitään yksinkertaisia ohjeita mihinkään. Mutta tärkeää onkin muistaa kysyä nuo kysymykset suunnitteluvaiheessa. Ja järkevää on myös kyseenalaistaa joko homma: sopiiko tähän peliin ylipäätään syöminen? Jos pelin on tarkoitus olla intensiivinen tunnelmaltaan, saattaa ruoka olla liikaa. Harmittaa kauheasti, jos keittiöväen panostukset menevät hukkaan kun pelaajat eivät pysty keskittymään syömiseen. Joskus on myös parempi että pelaajilla on omat eväät tai pelaajat valmistavat peliruoan itse pelin sisällä? Viisipäiväisessä Dragonbane-larpissa pelaajat valmistvat ruokansa pienissä ryhmissä itse, ja minulla liittyy näihin yhdessä kokkaamishetkiin lukuisia mukavia larppimuistoja. Muunmuassa se, kun larppasin liian hyvin toistaitoista ja leikkasin oikesti sormeen. Arpi löytyy vieläkin.
5. Ongelmat
Pahimpia ruokaan liittyviä ongelmia on mielestäni ruokailun tai sen toteutuksen sopimattomuus pelin sisältöön. Tällöin ruokailu rikkoo pelin tunnelmaa, tai pelaajat eivät onnistu/malta/ehdi syömään. Myös ruokailun organisointi voi aiheuttaa hankalia oloja: usein silloin kun korkein aateli tai toisilleen viholliset joukot jonottavat saman soppakulhon ääreen, tuntee itsensä vain hemmetin vaivautuneeksi. Samanlaista vaivautuneisuutta voi aiheuttaa tarjotavan ravinnon sopimattomuus pelin genreen tai periodiin. Kuulostaa mahdottomalta, mutta nakkeja ja makaronia syövät viikingit ja halpaa sopanlitkua hääjuhlassa syövä haltia-ylimystö on jo nähty. On liikaa vaatia historiallista autenttisuutta jokaiselta peliltä- mutta on kunnioitettavaa yrittää ainakin vähän sinnepäin. Jos ei ole mahdollisuutta käyttää autenttista keraamista ruokakalustoa ja on tyydyttävä paperilautasiin, sille ei voi mitään. Mutta niiden tekijöiden huomioimisella, mihin on mahdollista vaikuttaa, voi tehdä jo paljon. Oleellisesti vältettäviä ongelmia ovat myös pelinkulun hyydyttävä myöhästyneen ruoan odottelu, jopa hengenvaaralliset allergiset reaktiot, ruoan loppuminen kesken, tai se, että ruokaa ei muisteta antaa kaikille (mm. vangit ja kuolleet). Olisi ihanteellista, jos pelissä voisi olla ainkain yksi henkilö, joka on oikeasti vastuussa muonituksesta, ja parhaimmassa tapauksessa vain siitä.
"Keittiömamselli on jokaisen larppikeittiön välttämätön varuste", Sarcoidosan Sisäoppilaitos, 2011 (uudelleenpelautus), kuva Elisa
6. Pelaajien suhtautuminen ruokaan
Yleensä pelaajien kiitollisuus on liikuttavan syvää. Ylipäätään se, että joku on suostunut ottamaan vastuulleen 10-50 hengen ruokkimisen, on teko, jota ei voi kiittää ja ylistää tarpeeksi. Jos ruoka sattuu vielä olemaan hyvääkin, on ilo sanoinkuvaamaton. Siksipä on tuntunut kohtuuttomalta (kuitenkin harvoin ilmennyt) pelaajien valitus siitä, kuinka ruoassa oli liian vähän suolaa tai kala oli liian kuivaksi paistettu. Monesti moitteet saattavat olla aiheesta, mutta toivon, että kanssapelaajat harkitsevat tarkasti, mitä asioita nostavat valituksen aiheiksi. Kämmejäkin sattuu, varsinkin silloin kun ruokaa ollaan tekemässä kiireessä massoille. Harvalla on suurtalouskokin pätevyys. Kehitysehdotuksia voi toki j aon ehkä aiheellistakin esittää, mutta kannattaa muistaa että peliruoalla on useimpien pelaajien mielessä pyhä asema. Sitä ei saa kritisoida tai saa harteilleen pelinjohtajien pahan mielen ja larppiyhteisön vihat.
7. Peliruoka parhaimmillaan
Parhaimmillaan peliruoka toimii tunnelmaa luovana proppina, luo hyviä tilanteita peliin. Hyvästä ruoasta tulee tunnetun totuuden mukaan myös parempi mieli. Onnistunut syömätilaisuus ja hyvä ruoka on jo itsessään elämys. Pelinjohtajat saisivat muistaa myös seuraavan: onnistunut peliruoka voi ja saa olla myös helppoa ja yksinkertaista. Peliruoka harvoin on (toivottavasti) pelin tärkein sisältö! Asetetaanhan odotukset realistisiksi ja tavoitteet samoin.
Järjestettyäni juhlapelin ruokailuineen (Hauskanpito vie Helvettiin, v. 2008) vannoin, että seuraavaan peliini ruoka järjestetään tilaamalla pitsaa. Niin ei tapahtunut, mutta pidän kiinni ajatuksesta. Mikä on teidän herkullisin ruokamuistonne tai suunnitelma, minkä vielä aiotte toteuttaa? Kuka grillaisi vartaassa sen possun?
