torstai 19. huhtikuuta 2012

Unelmien peliruoka (osa 2)

4. Ruokailun ajoitus, jaksotus ja muu organisoiminen
Tämä on vaikein osio, jossa on varmasti loputtomasti opittavaa. Ruokailun tulee istua pelin kulkuun luontevasti. Usein ruoka tarjoillaan pian pelin alun jälkeen, mikä monesti onkin hyvä ratkaisu - se laittaa pelin mukavasti alkuun. Puoliväli saattaisi olla ravitsemuksellisella tavalla ihanteellinen. Harkitsisin huolella, mikäli ruokailun haluaa sijoittaa pelin loppupäähän. Ruokailu usein hidastaa ja rauhoittaa tilanteita, kun usein larpeissa menolla on tapana kiihtyä loppua kohden. Ruokailu voi pahimmillaan hyydyttää tai katkaista kokonaan pelin etenemisen. Pelin loppupuolella syöminen voi olla jo liian myöhäistä -pelaajilta on loppunut energia ja ruoka vain unettaa pelaajat. Sitten pitäisi tietenkin ottaa huomioon, miten pelaajat istuvat. Onhan vaivalloisille propeille riittävästi tilaa? Pääseväthän vannehameiset neidot helposti istumaan? Ovathan istumajärjestelyt sellaiset, että ne mahdollistavat sujuvan keskustelun ruokailun aikana? Käytetäänkö noutopöytää vai tarjoilijoita? Onhan palvelusväkeä tarpeeksi? Onhan syömiselle varattu pelin kulkuun riittävästi aikaa? Eihän syöminen vie itse pelin kululta liikaa aikaa? Onko syytä järjestää syöminen kaikille yhtä aikaa vai porrastetusti? Miten taataan ruoan riittäminen kaikille? Minulla ei ole antaa mitään yksinkertaisia ohjeita mihinkään. Mutta tärkeää onkin muistaa kysyä nuo kysymykset suunnitteluvaiheessa. Ja järkevää on myös kyseenalaistaa joko homma: sopiiko tähän peliin ylipäätään syöminen? Jos pelin on tarkoitus olla intensiivinen tunnelmaltaan, saattaa ruoka olla liikaa. Harmittaa kauheasti, jos keittiöväen panostukset menevät hukkaan kun pelaajat eivät pysty keskittymään syömiseen. Joskus on myös parempi että pelaajilla on omat eväät tai pelaajat valmistavat peliruoan itse pelin sisällä? Viisipäiväisessä Dragonbane-larpissa pelaajat valmistvat ruokansa pienissä ryhmissä itse, ja minulla liittyy näihin yhdessä kokkaamishetkiin lukuisia mukavia larppimuistoja. Muunmuassa se, kun larppasin liian hyvin toistaitoista ja leikkasin oikesti sormeen. Arpi löytyy vieläkin.

5. Ongelmat
Pahimpia ruokaan liittyviä ongelmia on mielestäni ruokailun tai sen toteutuksen sopimattomuus pelin sisältöön. Tällöin ruokailu rikkoo pelin tunnelmaa, tai pelaajat eivät onnistu/malta/ehdi syömään. Myös ruokailun organisointi voi aiheuttaa hankalia oloja: usein silloin kun korkein aateli tai toisilleen viholliset joukot jonottavat saman soppakulhon ääreen, tuntee itsensä vain hemmetin vaivautuneeksi. Samanlaista vaivautuneisuutta voi aiheuttaa tarjotavan ravinnon sopimattomuus pelin genreen tai periodiin. Kuulostaa mahdottomalta, mutta nakkeja ja makaronia syövät viikingit ja halpaa sopanlitkua hääjuhlassa syövä haltia-ylimystö on jo nähty. On liikaa vaatia historiallista autenttisuutta jokaiselta peliltä- mutta on kunnioitettavaa yrittää ainakin vähän sinnepäin. Jos ei ole mahdollisuutta käyttää autenttista keraamista ruokakalustoa ja on tyydyttävä paperilautasiin, sille ei voi mitään. Mutta niiden tekijöiden huomioimisella, mihin on mahdollista vaikuttaa, voi tehdä jo paljon. Oleellisesti vältettäviä ongelmia ovat myös pelinkulun hyydyttävä myöhästyneen ruoan odottelu, jopa hengenvaaralliset allergiset reaktiot, ruoan loppuminen kesken, tai se, että ruokaa ei muisteta antaa kaikille (mm. vangit ja kuolleet). Olisi ihanteellista, jos pelissä voisi olla ainkain yksi henkilö, joka on oikeasti vastuussa muonituksesta, ja parhaimmassa tapauksessa vain siitä.


"Keittiömamselli on jokaisen larppikeittiön välttämätön varuste", Sarcoidosan Sisäoppilaitos, 2011 (uudelleenpelautus), kuva Elisa


Tasaa keskelle

6. Pelaajien suhtautuminen ruokaan
Yleensä pelaajien kiitollisuus on liikuttavan syvää. Ylipäätään se, että joku on suostunut ottamaan vastuulleen 10-50 hengen ruokkimisen, on teko, jota ei voi kiittää ja ylistää tarpeeksi. Jos ruoka sattuu vielä olemaan hyvääkin, on ilo sanoinkuvaamaton. Siksipä on tuntunut kohtuuttomalta (kuitenkin harvoin ilmennyt) pelaajien valitus siitä, kuinka ruoassa oli liian vähän suolaa tai kala oli liian kuivaksi paistettu. Monesti moitteet saattavat olla aiheesta, mutta toivon, että kanssapelaajat harkitsevat tarkasti, mitä asioita nostavat valituksen aiheiksi. Kämmejäkin sattuu, varsinkin silloin kun ruokaa ollaan tekemässä kiireessä massoille. Harvalla on suurtalouskokin pätevyys. Kehitysehdotuksia voi toki j aon ehkä aiheellistakin esittää, mutta kannattaa muistaa että peliruoalla on useimpien pelaajien mielessä pyhä asema. Sitä ei saa kritisoida tai saa harteilleen pelinjohtajien pahan mielen ja larppiyhteisön vihat.

7. Peliruoka parhaimmillaan
Parhaimmillaan peliruoka toimii tunnelmaa luovana proppina, luo hyviä tilanteita peliin. Hyvästä ruoasta tulee tunnetun totuuden mukaan myös parempi mieli. Onnistunut syömätilaisuus ja hyvä ruoka on jo itsessään elämys. Pelinjohtajat saisivat muistaa myös seuraavan: onnistunut peliruoka voi ja saa olla myös helppoa ja yksinkertaista. Peliruoka harvoin on (toivottavasti) pelin tärkein sisältö! Asetetaanhan odotukset realistisiksi ja tavoitteet samoin.


Järjestettyäni juhlapelin ruokailuineen (Hauskanpito vie Helvettiin, v. 2008) vannoin, että seuraavaan peliini ruoka järjestetään tilaamalla pitsaa. Niin ei tapahtunut, mutta pidän kiinni ajatuksesta. Mikä on teidän herkullisin ruokamuistonne tai suunnitelma, minkä vielä aiotte toteuttaa? Kuka grillaisi vartaassa sen possun?

6 kommenttia:

  1. Olipa hyvä ja valaiseva teksti! Monia tosi fiksuja pointteja. :) Hyvä, Kaisa!

    VastaaPoista
  2. Kuudennesta kohdasta täytyy sanoa että yleistät hurjalla tavalla kun kirjoitat yhteisön reaktiosta ruokakritiikkiin ja ruoan pyhyyttä koskeva osuus tuntuu liioittelulta. Muilta osin mahtavan hyvää tekstiä.

    Muistelen lämmöllä hetkiä Teron kanssa Ääsjoen keskirakennnuksessa kun oltiin jossain pelissä, jossa hahmoilla ei juuri ollut pelillistä sisältöä. Silloin aukesi if- tai off-game keskustelu ruoan merkityksestä tunnelmoinnissa, en nyt muista sen tarkemmin. Mutta tuo oli sellainen ajatuksia liikkeelle paneva hetki minulle. Siinä sitä sitten puukkojen kanssa ja ilmankin rävittiin paistia naamaan foliokääreestä, joka kaikki sopi hetkeen hyvin. Ehkä Tero muistaisi paremmin miten se meni, hän kun asian silloin puheeksi otti. Tunnelmointia, tunnelmointia.

    Dragonbane-pelistä toki on myös kultaisia kokemuksia, mutta viiden päivän aikana niitä ehti kertyä aika huomattavasti pelin sisällä, joten otan puheeksi mieluiten Sundsvallin IKEA:n pihassa trangiassa keitellyn pussikeiton. Siinä oli sitä larppikesäreissun tunnelmaa, kun sinoli haisi ja aurinko paahtoi asfalttia. Tietenkin tärkeä osa sitäkin hetkeä - etenkin kun tilanne oli tietenkin pelin ulkopuolella - oli ystävät, joiden kanssa ruoka ja hetki jaettiin.

    Haudan Heimossa oli herkullisia hetkiä yksinkertaisuudessa, hunaja, leipä ja yllätyskananmunat olivat hyvin periodia ja herkullisia. Tuohon ruokailuun tosin liittyi myös pari varjoista puolta, jotka tietenkään eivät olleet mitään, mitä olisi voitu ennalta arvata. Huomattava osa kananmunista oli mätiä (lisää periodifiilistä, JES! YÖK! PTHYI! JES!) ja mehiläiset/ampiaiset rakastivat ulkoruokailijoita tai heidän hunajaa ja simaa. Se oli kyllä muutenkin villi ampiaiskesä, muistaakseni ropeconissa pelkästään lauantaina joku useampi kymmenen ihmistä joutui ampiaisen pistämäksi.

    Omista järjestämistäni peleistä MacNolte IV-pelissä oli ihan mukavasti toimiva juhlapöytä, josta pelaajat hakivat vaalivalvojaisten aikana pientä cocktail-naposteltavaa pitkin peliä. Pelinjohdollakin oli mukavaa, kun keittiössä häärittiin ja saatiin olla rauhassa, kun peli oli ratakiskoineen hyvin aseteltu. Siihen peliin liittyy kultainen muisto keittiön puolella olemisesta.

    Pelaajana fashion-party oli varmasti uniikki. Tuolloin pelasin hottia baarimikkoa palkituissa kultaisissa hotpantseissani. Drinkkien miksailu sopi siihen peliin hyvin, vaikkakin kun drinkit olivat alkoholittomia ja niitä meni sen verran hurjaa tahtia, että keittiöväellä oli vähän vauhdissapysymisongelmia. Sekin oli osa peliä, tarjoilua ja tunnelmaa!

    Tämä on kyllä hieno tunnelmoiva aihe, yksi muisto johtaa toiseen ja niistä peleistä, joissa ruoka- tai juomatarjoilu on toiminut hyvin niin muistot ovat eläviä ja konkreettisia. Hyvin valittu aihe Kaisa!

    VastaaPoista
  3. Hyvä aihe, sydäntä lähellä. Korostaisin vielä yhtä kysymystä: onko in-game ruokailu aina tarpeen?

    On hyvä periaate ruokkia pelaajat ainakin kerran, mutta Oiein peleissä peliin sisältyvä ruoka tuntuu olevan pyhä lehmä, joka on pakko aina raahata paikalle. Jotenkin sitä ei tule ajatelleeksi, että ihminen pärjää kyllä kuudesta kahdeksaan tuntiin helposti ilman lämmintä ruokaa. Verensokeria voi pitää yllä muutenkin, kuin kaiken katkaisevalla ryhmäruokailulla.

    Pelin ulkopuolista ruokailua tukevat myös itseäni viime aikoina vaivanneet pari seikkaa:
    -Periodiastiat: on hieno asia, että niitä on ja niitä käytetään, mutta ellei ole ihan pakko järjestää periodia peliruokailua, helpotetaan varastorallia, tiskausta ja pakkausta.
    -Keittiön käyttö off-game -tilana: ainakin ääsjoella korostuu se, että keittiössä ravaa pelin aikana monenlaista pelaajaa ja pelinjohtajaa, mikä vaikeuttaa sujuvan peliruokailun järjestämistä entisestään - ennen peliä tai pelin jälkeen tarjottava ruoka rauhoittaisi keittiön ainakin alkupelin ajaksi if-gamekäyttöön.
    -Immersio: se on paljon helpompi tuhota, kuin rakentaa ruokailulla - genrestä riippuen toki.
    -Siestan tarve: peli hyytyy ruuan jälkeen. Tämä pitäisi huomioida myös, mikäli haaveilee ruuan tarjoilemista ennen peliä.
    -Pelin jälkeinen ralli: pelin päätyttyä pelaajat karkaavat välittömästi tupakalle ja täyttävät keittiön. Ehkä asiaa voisi pyöräyttää toisin päin niin, että noin puolen tunnin päästä pelin loputtua tarjotaan ruoka ja samalla pidetään loppubriiffi soppakulhot leuan alla?
    -Resurssit: Yhtenäinen, kohtuullinen, nykyaikainen ruokailu voi olla helpompi, nopeampi ja halvempi järjestää, kuin pitosapuskat tai historiallisesti käypä ruoka. Keittiötiimikin ehtisi ehkä pelata, jos ruokailua ei sovitettaisi väkisin peliin tai ainakaan sen keskelle.

    Tottahan toki on olemassa hyviä esimerkkejä onnistuneesta peliruokailusta, mutta ellei sillä rakenneta merkittävää pelillistä lisäarvoa (tai mikäli sillä jopa lasketaan pelin dynamiikkaa), on aiheellista etsiä vaihtoehtoisia tapoja.

    -Mamselli Lenski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peliruokailu on tosiaan tärkeä osa paikallista pelikulttuuria. En kuitenkaan näe sitä pakollisesti tarpeellisena. Etenkin kun todella sujuva peliruokailu on ollut aika harvassa pelissä!

      Aika usein näkee kirjoitetun peli-infoihin, että pelissä tarjotaan pientä naposteltavaa. Pienessä naposteltavassakin on ollut ongelmansa. Olen pelannut useammin kuin yhdesti hahmoa, jonka ei sovi mennä sinne napostelupöytään tai kertakaikkiaan ei vaan sovi/ehdi napostella. Tämä ei mielestäni ole hyvä ratkaisu ollenkaan, vaikka epäilemättä helpottaa pelinjohdon vaivaa ruokailun suhteen huomattavasti. Itseasiassa taitaisin olla koko ajatusta vastaan, jos olisin itse pelinjohtoryhmässä.

      Koetko Leena, että siis loppupelistä olisi helpompi ruokanakkien olla keittiössä rauhassa valmistamassa sapuskaa, kuin alkupelistä? Toki pelin loputtua tarjoiltavassa ruoassakin on ongelmansa: jos ruoka valmistuu liian aikaisten, se tuskin haittaa hirveästi, mutta jos sitä ruokaa sitten päädytäänkin odottelemaan tunti-kaksi koska peli loppui aikaisemmin tai nopeammin kuin oli suunniteltu... se voi olla ongelma jos loppubriiffi ajoitetaan ruokailuun.

      Onhan se vähän niinkin että kun kylläiset pelaajat tosiaan ovat onnellisempia pelaajia, niin voi olla että moni pelinjohtaja ei rohkene jättää peliruokailua pois jo siitäkin syystä. Tällöin herää kysymys, kuinka saada se kylläisyys varmasti aikaiseksi ilman koottua peliruokaa? Tarvitsevatko huolettomat ja huolimattomat larppaajat äitiä (tai mamsellia) peliinsä todella niin, että ruokailua ei voi jättää pelaajien kontolle?

      Poista
  4. Peliruoka on kyllä usein yks suurimmista ressiä aiheuttavista tekijöistä pelinjohdolle. Kaikissa peleissä ei tietenkään tarvi olla in-game-ruokailua, mutta ruoka vaan kuuluu moniin pelityyppeihin ja -genreihin. Historiallisten pelien maailmaa ja tunnelmaa syventää se, että pelissä tarjoillaan ajanmukaista ruokaa. Oulussa on taas viime aikoina järjestetty paljon juhlapelejä ja olisikin outoa, jos sellaisessa ei ruokaa tarjottaisi.

    Itte ainakin tykkään, kun pelissä on ruokailu. Niinkuin Kaisakin pohti, ajankohta vaan pitää valita tarkkaan. Adamassa vikana omasta mielestäni oli se, että ruoka tuli vähän ennen pelin loppua. Ehti tulla sitä ennen niin kova nälkä, että se vei osan huomiosta ja sitten ruuan syötyänsä ei vaan yksinkertaisesti enää jaksanut pelata. Tän vuoksi itsekin kannatan sitä, että jos pelissä on yksi ruoka niin se tarjoiltaisiin pelin ensimmäisellä puoliskolla.

    Omien pelieni kannalta mietittynä ruuan osa pelistä on ollut vaihteleva. Vaikka olenkin peliruuan ystävä, niin omalla kohdalla se ei aina tule kysymykseen. Syntyjen syvien päätöspelissä lämmintä ruokaa ei pelissä tarjoiltu (mitä nyt jotain epämääräistä mössöä ennen peliä), kun ruuanlaittomahdollisuudet olivat kehnot ja emme kokeneet muutenkaan, että ruokailu peliin erityisemmin olisi sopinut. Tulevassa Rakkauden kesässä taas emme tule tarjoamaan valmista lämmintä ruokaa, jokainen pelaaja voi itse nuotiolla valmistaa ruokansa pelin aikana pelinjohdon tarjoamista tuotteista tai vaikka tuomalla omansa mukaan. Yhteinen ruokailu sopisi todella huonosti pelin luonteeseen. Josta tulikin mieleen eräs jengipeli, jossa eripuolilla olevien jengien jäsenet kiltisti jonottivat ruokaa samasta pöydästä (latisti tunnelmaa todella paljon!) ja hetkeä myöhemmin käynnissä olikin jo sota..


    Ja Jori, ei kyse ole siitä että huolettomat ja huolimattomat larppaajat tarvis kaikkialla äitiä vaan omasta mielestäni siitä, että peliruoka on niin itsestäänselvyys nykyisin, että useimmille ei tule niissä tapauksissa edes mieleen ottaa omaa in-game-ruokaa mukaansa. Niissä peleissä, joiden infoissa kerrotaan, että omat ruuat mukaan, on ihan hyvin käsittääkseni toiminut oman ruuan pelaajien kontolle jättäminen?

    Summa summarum: hienoa keskustelua! Peliruuasta ei paljon koskaan puhuta näin syvällisesti vaan se otetaan itsestään selvyytenä, että kyllä se ruoka tuodaan eteen oli tilanne mikä tahansa.. Toki joissakin peleissä toimisi hyvin ellei paremminkin se, että pelaajilla olisi omat ruuat mukanansa, mutta edelleen useimmat pelit ovat luonteeltaan sellaisia, että ruokailu sopii niihin paremmin.

    VastaaPoista
  5. Ompa mukavaa että aihe herättää keskustelua. Peliruokailun välttämättömyyden kyseenalaistaminen (minkä mm. Lenski nosti esiin) on minusta ihan aiheellinen juttu pohdittavaksi. En ole ihan varma, onko häikäisevän peliruoan järjestäminen aina ihan vaivan arvoista. Harvoin pelaajat oikeasti ehtivät, malttavat ja pystyvät nauttimaan työn hedelmistä täysillä kaiken kiireen, juonittelun, kiristävän korsetin ja jännityksen ohessa. Jotakin kertoo ainakin se, että peleissä (minun kokemani mukaan) ruoan menekki on paljon normaalia syömismäärää pienempi. Ruoka ei aina vaan maistu, niin hyvää kuin se olisikin.

    PS. Ei ollut tarkoitus haudan heimossa olla mätiä kananmunia :*( Anteeksi! Kaikkea ei voi näköjään tehdä hyvissä ajoin etukäteen.

    VastaaPoista