Miksi nykyaikapelejä järjestetäänkään niin harvoin? Viime viikonloppuna järjestettiin erinomaisen hyvä nykyaika/kaupunkipeli Kortee, Lammi & Voronova. Pelin järjesti OIEI ry ja Niina Kouva, tapahtumapaikkana Oulu City. Pelin ideana oli pelata tapauksia tutkivan lakifirman työpäivää. Peli oli valehtelematta todella mahtava, jännittävä ja onnistunut. Kaupunkipeleistä ja tämäntyyppisistä peleistä, missä on paljon NPC-hahmoja, tapahtumapaikkoja ja käsikirjoitettuja tapahtumia, voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi. Palaamme vielä varmasti tähän asiaan, mutta nyt haluan kirjoittaa nykyaikapelien mahdollisuuksista yleisesti.
Olen ollut seitsemän vuoden larppihistoriani aikana vain kolmessa nykyaikapelissä Oulussa. Vain. Ehkä nykyaikapeli kuulostaa genrenä tylsältä kaikien scifi-, fantasia- ja historiallisten maailmojen rinnalla, että harvoin pelinjohtajaa tai pelaajaakaan innostaa tarttua aiheeseen. On mahtavaa harrastaa todellisuuspakoa matkustamalla jännittäviin tuntemattomiin maailmoihin, toiseen aikaan, paikkaan tai aivan toisenlaisen olennon nahkoihin, pukea upeat propit tai maskeerata itsensä omituisen näköiseksi. Se jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen. Miten nykyaikapelin tarjoamat puitteet voivat lyödä tämän?
No, tärkeimpänä se, että todellinen, elävä maailma ympärillä tarjoaa niin paljon enemmän materiaalia pelaajien eläytymiseen kuin pelinjohtaja mitenkään pystyy tarjoamaan. Nykyaikainen todellisuus myös tarjoaa paljon sellaista ihmeellistä pelinjohtajalle, mitä ei mitenkään voisi keksiä itse. Se on loputtomasti ideoita ja virikkeitä, joita voi hyödyntää peln sisällöissä. Se on jotakin, mitä kannattaa pyrkiä käyttämään hyödyksi. Ehkä siinä voi olla koko nykyaikapelin juju, elävässä todellisuudessa. K,L&V:ssä oli mahtavaa esimerkiksi seurata ajankohtaisia uutisia poliittisista skandaaleista ja Talvivaaran kaivoksen ongelmista. Tällaiset syventivät hienosti hahmojen ympärillä vellovia oikeusjuttuja ja yhteiskuntaa. On myös mahtavaa, kun keskustelunaiheita ei tarvitse nyhjätä tyhjästä, vaan maailma on pullollaan puheenaiheita, mitkä ovat kaikille pelaajille suurinpiirtein tuttuja.
Harvoin on pelissä nähty niin uskottavia lavastuksia, kuin tässä pelissä, sillä, pelipaikkaa, lakifirman toimistona toiminutta huoneistoa, ei edes tarvinnut edes kummemmin propata. Lisäksi koko kaupunki tarjoaa loputtomasti uskottavia tapahtumapaikkoja, ihmisproppeja ja helposti pelaajien saatavilla olevaa ruokaa, tekniikkaa, informaatiota, sosiaalista mediaa ja tarvikkeita. Hahmot voivat olla aidossa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tuli todella sellainen olo, että peli on suurempi kuin pelipaikkana toivan huoneiston seinien sisällä oleva tila.
Erittäin tyytyväinen olen myös siihen, miten hienosti nykyaika toimi hahmojen (ainakin oman hahmoni) syvyydessä. Monesti monien hienojen tilanteiden, taustojen ja juonien ongelmana on ollut se, että normaalin ihmisen on vähän vaikea eläytyä niihin henkilötasolla... asioihin kuten veljenmurhiin, kuolleista heräämisiin ja lonkerohirviöksi muuttumiseen. En vain tiedä miltä se tuntuu, sori. Mutta tässä pelissä, missä hahmot olivat vähän niinkuin "oikeita ihmisiä", joilla on ongelmia, toiveita, haaveita ja haluja, sellaisia mitä oikeasti tässä maailmassa tai omassa elämässä on läsnä. Asioita, joihin voi tunnetasolla samaistua. Ja hahmojen väliset suhteet toimivat kuten oikeiden kollegojen, toimeksiantajien, ystävien ja rakastavaisten välillä. Tietenkin ne oli hyvin kirjoitettu ja ennen lauantain peliä vielä perjantaina pohjustettu pienellä esipelillä. Täytyy vielä hehkuttaa, kuinka upeaa oli olla larpissa osa toimivaa työyhteisöä, missä henkilöillä on työnsä, tutkittavat tapaukset, toimivat suhteet työkavereihin ja vielä oma yksityiselämänsä kaiken sen ulkopuolella (mutta kuitenkin todella läsnä). Ja kerrankin löytyi uskottava hahmon sisäinen logiikka ja sielunelämä. Kaiken tämän kanssa oli nautinnollista pelata normaalia, joskin kiireistä ja ongelmallista työpäivää, ja tuntea, kuinka tämän jälkeen tulee seuraava työpäivä, ja tämän jälkeen seuraava ja niin edelleen. Ikäänkuin... illuusio todellisesta maailmasta on niin vahva, että se jatkaa elämäänsä myös huomenna.
Olen ollut seitsemän vuoden larppihistoriani aikana vain kolmessa nykyaikapelissä Oulussa. Vain. Ehkä nykyaikapeli kuulostaa genrenä tylsältä kaikien scifi-, fantasia- ja historiallisten maailmojen rinnalla, että harvoin pelinjohtajaa tai pelaajaakaan innostaa tarttua aiheeseen. On mahtavaa harrastaa todellisuuspakoa matkustamalla jännittäviin tuntemattomiin maailmoihin, toiseen aikaan, paikkaan tai aivan toisenlaisen olennon nahkoihin, pukea upeat propit tai maskeerata itsensä omituisen näköiseksi. Se jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen. Miten nykyaikapelin tarjoamat puitteet voivat lyödä tämän?
No, tärkeimpänä se, että todellinen, elävä maailma ympärillä tarjoaa niin paljon enemmän materiaalia pelaajien eläytymiseen kuin pelinjohtaja mitenkään pystyy tarjoamaan. Nykyaikainen todellisuus myös tarjoaa paljon sellaista ihmeellistä pelinjohtajalle, mitä ei mitenkään voisi keksiä itse. Se on loputtomasti ideoita ja virikkeitä, joita voi hyödyntää peln sisällöissä. Se on jotakin, mitä kannattaa pyrkiä käyttämään hyödyksi. Ehkä siinä voi olla koko nykyaikapelin juju, elävässä todellisuudessa. K,L&V:ssä oli mahtavaa esimerkiksi seurata ajankohtaisia uutisia poliittisista skandaaleista ja Talvivaaran kaivoksen ongelmista. Tällaiset syventivät hienosti hahmojen ympärillä vellovia oikeusjuttuja ja yhteiskuntaa. On myös mahtavaa, kun keskustelunaiheita ei tarvitse nyhjätä tyhjästä, vaan maailma on pullollaan puheenaiheita, mitkä ovat kaikille pelaajille suurinpiirtein tuttuja.
Harvoin on pelissä nähty niin uskottavia lavastuksia, kuin tässä pelissä, sillä, pelipaikkaa, lakifirman toimistona toiminutta huoneistoa, ei edes tarvinnut edes kummemmin propata. Lisäksi koko kaupunki tarjoaa loputtomasti uskottavia tapahtumapaikkoja, ihmisproppeja ja helposti pelaajien saatavilla olevaa ruokaa, tekniikkaa, informaatiota, sosiaalista mediaa ja tarvikkeita. Hahmot voivat olla aidossa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tuli todella sellainen olo, että peli on suurempi kuin pelipaikkana toivan huoneiston seinien sisällä oleva tila.
Erittäin tyytyväinen olen myös siihen, miten hienosti nykyaika toimi hahmojen (ainakin oman hahmoni) syvyydessä. Monesti monien hienojen tilanteiden, taustojen ja juonien ongelmana on ollut se, että normaalin ihmisen on vähän vaikea eläytyä niihin henkilötasolla... asioihin kuten veljenmurhiin, kuolleista heräämisiin ja lonkerohirviöksi muuttumiseen. En vain tiedä miltä se tuntuu, sori. Mutta tässä pelissä, missä hahmot olivat vähän niinkuin "oikeita ihmisiä", joilla on ongelmia, toiveita, haaveita ja haluja, sellaisia mitä oikeasti tässä maailmassa tai omassa elämässä on läsnä. Asioita, joihin voi tunnetasolla samaistua. Ja hahmojen väliset suhteet toimivat kuten oikeiden kollegojen, toimeksiantajien, ystävien ja rakastavaisten välillä. Tietenkin ne oli hyvin kirjoitettu ja ennen lauantain peliä vielä perjantaina pohjustettu pienellä esipelillä. Täytyy vielä hehkuttaa, kuinka upeaa oli olla larpissa osa toimivaa työyhteisöä, missä henkilöillä on työnsä, tutkittavat tapaukset, toimivat suhteet työkavereihin ja vielä oma yksityiselämänsä kaiken sen ulkopuolella (mutta kuitenkin todella läsnä). Ja kerrankin löytyi uskottava hahmon sisäinen logiikka ja sielunelämä. Kaiken tämän kanssa oli nautinnollista pelata normaalia, joskin kiireistä ja ongelmallista työpäivää, ja tuntea, kuinka tämän jälkeen tulee seuraava työpäivä, ja tämän jälkeen seuraava ja niin edelleen. Ikäänkuin... illuusio todellisesta maailmasta on niin vahva, että se jatkaa elämäänsä myös huomenna.
Osakkaat Voronova, Kortee ja Lammi. Kuva: Valtteri Niskavaara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti