Julkisella paikalla larppitamineissa ollessani saattaa tuntua vaivaantuneelta ja hävettävältä, muttei ikinä tulisi mieleen alkaa tuijottaville siviileille kommentoimaan ja selittelemään, että "larppaajia ollaan, älä kato tuolla tavalla". Eräillä, ei yhtään larppaamiseen liittyvän tapahtuman, nettisivuilla minusta kertovan osion kommenttina on: larppaaja - ja todella ylpeä siitä! Ja sen ovat kirjoittaneet sinne tapahtuman kanssajärjestäjät, en minä itse. Kai sen muutkin ovat sitten huomanneet, ettei tässä omaa itseään olla häpeämässä.
Omalla kohdallani larppaaminen on yksi tärkeimmistä omaa identiteettiäni määrittävistä tekijöistä (heti yli-iiläisyyden jälkeen). Maailman paras harrastus, ihanat ihmiset ja ikimuistoisia seikkailuita. Miksi edes pitäisi hävetä sitä mistä itse nauttii ja mistä oman tyydytyksensä saa? En ainakaan koe olevani tilivelvollinen ulkopuolisille ihmisille siitä, vaikka kävisinkin vesisateessa hörhön keijutytön kanssa jäätelökioskilla tai keskellä yötä valkoisessa kaavussa grillillä ostamassa ranskalaisia. Varsinkin jos mukana on kolme muutakin valkokaapuista ja yksi Saksan armeijan univormuun pukeutunut mies..
 |
| Sanginjoella Jori ja minä (kaavun alla) ennen ruuanhakuretkeä. |
Onko teillä ollut tilanteita, joissa on hävettänyt olla larppaaja ja tuntunut siltä, että pitäisi alkaa selittelemään muille sitä mitä on?
Larpatessa niinku cossatessaki ollaan monesti myös enemmän tai vähemmän hahmossa. Hahmossa oleminen auttaa tuota julkisuutta tai nolostumisen tunnetta, sillä itsensä poistaminen kuvasta poistaa myös monia estoja. Ei se puku ole vain puku, vaan myös hahmo. Näin olen pohdiskellut.
VastaaPoistaEipä oo kyllä koskaan tarttenu hävetä, että on larppaaja. Ei ees sillon ko menin haltiakorvissa ja naama ruhejeilla Napsun Shellille ostaan limpparia. Eikä sillon, ko keski-ikäset työkaverit naureskelee, että on teiläki harrastukset. Tai millonkaan muullonkaan.
VastaaPoistaYlpeästi kun kertoo, että mitä tehhään ja mitä kaikkea sillä voi saavuttaa, ihmiset alkaa huomaan, että eihän nuo pelleile ollenkaan. Sillon, ku pelleillään ja eletään ko ellun kanat, niin pittää kyllä ehkä olla vähän nolona. Koska sillon asiaa ei ehkä tehä täyestä sydämestä ja niin suurella innolla ku mitä ite koen ko oon larppaamassa.
Oon joutunu selitteleen, että joo oon larppaamassa, mutta koskaan en oo tehny sitä naama punasena ja häpeillen.
Arvostelijat saa arvostella niin kauan, ko ei ite oo käyny kokeilemassa. Sitten kun mennee ja ite kokkeilee ja toteaa huonoksi/hyväksi, osaa kertoa oman mielipiteensä ja sillä on jotain pohjaa.
"Eikö cosplayn tarkoitus ole olla esillä, olla katsottavana ja esitellä omia pukujaan? "
VastaaPoistaNäin voisi äkkiseltään luulla, mutta päätellen harrastajakunnan reaktioista, niitä pukuja saa katsoa vain tapahtumissa ja mieluusti katsojanakin saisivat vaan muut harrastajat. Kaikkien ulkopuolisten katseet ja kommentit, varsinkin jos ne tapahtuu turvallisen con-alueen ulkopuolella, tulkitaan lähes aina jotenkin kiusallisiksi tai ikäviksi. Isolla osalla tämä reaktio liittyy varmaan ikään, kun herkässä teini-iässä uskaltautuu ensimmäisiä kertoja toteuttamaan itseään ja näyttämään jotenkin katukuvasta poikkeavalta, niin epävarmuus näkyy sitten pelkona siitä huomiosta, jota harrastuksella kuitenkin myös haetaan.
Toisaalta taas vanhemmat harrastajat ovat kuulleet jo kaikki kommentit lyhyistä hameista, naamiaisista tai eikstoinytoovähännoloo, ja suurin osa pukee cosplayasunsa päälle vasta tapahtumapaikalla, koska eivät halua olla mikään "siviilien" tuijottelukohde.
...ja sitten on jotain friikkejä, jotka on kovettaneet itsensä keinumalla abc:n pihalla natsiuniformussa jäätelöä syöden, ajelleet autoa Kuopion keskustassa kissana ja muutenkin varmistaneet, että mikään ei enää nolota. Kiitos larppaus, että valmensit minusta paremman cosplayaajan. :D
Koottuja (yleenä ei kovin koomisia tai kamalia) siviilireaktioita cosplayhin: http://forums.aniki.fi/viewtopic.php?f=56&t=9522
Larppaamisen nolostelusta täytyy kyllä vielä kommentoida, että ainoita kertoja on varmaan ollut ensimmäisiä sijaisuuksia tehdessäni, kun hermostuneena menee opettamaan uutta luokkaa ja sitten sieltä takarivistä joku kysyy "Hei ope, etkös sä olekin larppaaja?" :D Onneksi oli ilmaisutaitoluokka, olivat hetken hämmästelyn jälkeen vaan ihan innoissaan.
Ei ole kyllä hävettänyt. Larppaaminen on koulinut ujoakin tyttöä sen verran että kestää olla esillä. Ei hävettänyt edes silloin kun ropeconin aikaan poukkoilin kettupuvussa Sellon ostoskeskuksessa ja kassaneideillä ei meinannut pitää pokka, lapset osoittelivat ja huutelivat ja aikuisia asiakkaitakin näytti naurattavan. Minusta on oikeasti aika hauskaa jos voi tuoda piristystä ihmisten päivään. Se ei ole itseltä pois.
VastaaPoistaKun katoin tämän videon, alkoi hieman oma harrastus hävettää https://www.youtube.com/watch?v=gnxWqld_-OM&feature=player_detailpage#t=33s
VastaaPoistaMutta sitten taas; jokainen kokee harrastuksensa eri tavalla, ilmaisee sitä eri tavalla ja nauttii siitä eri tavalla. Laskin eilen että pian on 14 vuotta enemmän ja vähemmän aktiivista harrastamista takana enkä ole katunut päivääkään. Toisinaan joutuu selittelemään mitä me tehdään ja miksi, onko tää tosiaan samanlaista kuin Kummelissa ja Pasilassa ja eikö yhtään hävetä. Pilke silmäkulmassa ja sarkasmin avulla pääsee pitkälle, toisinaan jopa saa naljailijoille jauhot suuhun. Toiset nakkaa nappulakengät jalkaan ja juoksee pallon perässä, mie otan mielummin viitan kaapista ja jahtaan mörköjä metikössä loitsukäärö kainalossa.
Toisinaan salaa nautin siitä kun saa olla propit päällä julkisella paikalla ja aiheuttaa hämmennystä kanssaihmisten keskuudessa. Onpahan taas mundiksilla kahvipöydässä jotain puhuttavaa.