Vuosijuhlat ohi!

(Kuva: Nenya, OIEI15-logo: Joren, Suuri Kotka-palkinto: Pirjo Hanni)

Nonni. Ohi on!

Ja vaikka itse sanonkin, aika hyvällä menestyksellä. 15-vuotisjuhlien järjestäminen aloitettiin joskus kevättalvella kokoamalla työryhmää, ja erinäisillä hommilla pitkin kevättä ja kesää. Viimeinen kuukausi on ollut aika haipakkaa juhlien järjestämishommassa. Työtä olisi riittänyt toki useammallekin, ja taas voi sanoa oppineensa muutamia juttuja tapahtuman järjestämisestä. Mutta päällimmäisena ajatuksena on, että kaikki meni järjestelyjen suhteen hyvin, eikä ole oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa. Voi vain huokaista helpotuksesta, että kaikki todellakin onnistui. Palkitseva ja mukava urakka siis oli. Muutama hieno idea jäi tosin ajanpuutteen vuoksi toteuttamatta, mutta kokonaisuus taisi suurinpiirtein toimia. Ainakaan kukaan ei ole kehdannut päin naamaa meitä järjestelyporukkaa haukkua juhlien toteutuksesta.

Kaikista parasta oli se, että kun huomasi niiden ihmisten joiden vuoksi tätä tekee, viihtyvän ja nauttivan olostaan. Juhlista haluttiin luoda rento ja mukava tapahtuma yhdessäoloa varten, ja siinä taidettiin onnistuakin. Ohjelmaa oli ainakin riittävästi, samoin ruokaa. Ja palkintoja! Oli todella mukavaa että ihmiset, jotka ovat tehneet paljon työtä tämän harrastuksen eteen, saivat tunnustusta ja kiitosta ja silminnähden ilahtuivat siitä että heidän työnsä ja vaivansa muistettiin. Suuri Kotka-pokaaleja jaettiin 18, kunniakirjoja ja diplomeja viitisenkymmentä kipaletta. Ja vielä moni muukin olisi ansainnut tulla palkituksi ja kiitetyksi, mutta toivon, että kaikki nämä loput tulivat ainakin jollakin tavalla muistelluiksi. Ainakin äänestyksissä lähes jokainen ehdolla ollut sai jonkin verran ääniä. Se on hienoa.

Koska oma kehu on paras kehu, haluan sanoa, että meillä oli aivan rautainen järjestelytiimi. Tällä porukalla oli todellinen ilo tehdä töitä. Kiitosta ansaitsevat myös ne monet apulaiset, jotka auttoivat tekemällä niitä asioita mihin meidän ja aikamme ja osaamisemme ei riittänyt: ruoan, juoman, tekniikan, musiikin, palkintojen, grafiikan, taiton yms. saralla. Ette ehkä arvaakaan, miten huojentavaa oli ajatus siitä, että luotettavat ihmiset hoitavat näitä tehtäviä eikä kaikesta tarvitse meidän huolehtia ja stressata. Sellainen säästää energiaa ja mielenterveyttä. Kiitos vielä. Ei voi kuin olla ylpeä, miten paljon osaavia ja hienoja ihmisiä tämän harrastuksen ja järjestön piiristä löytyy.

Nyt, kohti uusia projekteja!

PS. Oli muuten kivaa, miten juhlien hobitti-teeman rento meininki tarttui juhlakansaan. Etenkin se näkyi juhlijoiden kivassa pukeutumisessa, runsaassa syöpöttelyssä ja hurjassa tanssimisessa. Hobittijuhlien järjestäminen oli ollut mielessä jo pitempään, joten oli tosi kivaa päästä toteuttamaan se.

Vuosijuhlaviikko

Rakas liveroolipeliyhdistyksemme täyttää tänä vuonna 15-vuotta. Olemme vuosijuhlatiimimme kanssa järjestäneet juhlia jo useamman kuukauden, mutta tällä viikolla koko homma huipentuu, sillä juhlat ovat lauantaina eli ihan kohta. Tässä hieman tämän hetkistä ajatusvirtaa juhlien järjestämisestä ja pitämisestä.

Silloin kun aloimme järjestämään juhlia, minulla oli kaunis ajatus siitä, että kaikki mahdollinen olisi valmista jo ainakin kaksi viikkoa ennen juhlia. Niin, että viimeisellä viikolla meillä ei tarvitsisi tehdä enää paljon mitään. Käsi ylös, jos olit yllättynyt siitä, että homma ei mennyt ihan näin sujuvasti vaan kas kummaa, viimeisellä viikolla on tekemistä. Ja ihan tarpeeksi. Täytyy viimeistellä ohjelma, laittaa ruokaa, hankkia koristelut ja niin edelleen.

Tärkeintä juhlien järjestämisessä on muuten se, että on hyvä tiimi ja hyvät apulaiset. Sellaiset, jotka tekee asioita oma-aloitteisesti ja ahkerasti. Sellaiset, jotka tukevat toisiaan. Kuten eräs sen sanoi hyvin "ylämäessä tönin sua eteen päin ja alamäessä vauhtias jarrutan".

Mutta kyllähän se stressaa, kun tietää, että on kiire. Stressi ei kyllä pue ketään ihmistä, mutta minua erityisen huonosti. Kestän kyllä paljon ennen kuin stressaannun, mutta sitten kun stressiä on, olen kärsimätön, äkäinen, ärähtelen turhista asioista ja suoraan sanottuna, kiukuttelen. Pitää vain osata joustaa oikeista asioista ja muistaa, että tutulla porukalla tätä tehdään tutulle porukalle. Ei maailma kaadu, jos jokin meneekin vähän sinne päin eikä justiinsa niin kuin sen suunnittelin. Jos jotain ei ehditä tehdä, ja se ei ole ylitsepääsemättömän tärkeä juhlia ajatellen, niin jätetään se välistä. Priorisointi, se tulee muistaa.

Näistä tulee hyvät juhlat, vaikka itse sanonkin. Ollaan järjestetty paljon hienoja juttuja, joista toivottavasti nauttivat muutkin kuin juhlatoimikunta.

Vaikka olenkin sanonut jo melkein kaikille, että en enää ikinä järjestä vuosijuhlia, mutta jo nyt mietin montaa asiaa mitkä voisi tehdä toisin ja paremmin. Eli en sanokaan ehdottomasti ei, vaan ehkä.