Ihana inspiraatio!

Tämän nopean postauksen aiheena on ihastuttava inspis. Oon (vielä) pelinkirjotusnyyppä, joten on aivan käsittämättömän siistiä tuntea se voimakas hahmojen ja maailman syvenemisen tunne, kun brainstormaa pelinjohtotoverin kanssa illalla hämyisessä burgeriravintolassa maan mainioiden ranskalaisten äärellä tulevan pelin ihmissuhdekuvioita.

On ihanaa tuntea saavansa jotain aivan oikeaa aikaan: hahmojen runkoja, selkeitä linjoja, suunnitelmia pelipaikasta ja erilaisista pelin sisäisistä tapahtumista. On kiva heitellä nimi sinne, toinen tänne ja katsoa, mitä tapahtuu kun se alkaakin elää omaa elämäänsä. Ennen kaikkea on mielettömän huippuasiistiäparhautta, kun ajatukset menee niin täydellisesti yksiin, että toisen ajatukset tuntuu omilta ja toisin päin. 

Kiitos siis tästä illasta Maikille! Nyt alkaakin Rakkauden kesän toisen todellisen tulemisen todellinen suunnittelu ja kirjoittelu. On kamalan huojentavaa tietää, että maailmankuvaus on viimeistelyä vaille valmis, sillä se ehdittiin jo syksyä varten kyhätä kasaan. Nyt voi keskittää kaiken huomionsa käytännön asioille ja ah-niin-ihanille hahmoille, joita on jo kasassa aihioina yllättävän monta!

Tästä tullee hyvä!

Nallikarin uimaranta 1960-luvulla
Kuva http://oulu.ouka.fi/ppm/laukka/index.htm 

Luopumisen vaikeudesta

Tämän päiväisillä S-treffeillä oli puhe talven Sanginjoki-vuoroista, joiden varaamisen allekirjoittanut hoitaa. Kävi ilmi, että tulevasta vuodesta on tulossa oululaisella larppirintamalla reipas. That's good! Viikon päästä siis menen varaamaan talvihuvilaamme käyttöömme ja voin paljastaa: ensi vuoden ensimmäisen puolikkaan joka kuulle on tulossa peli! Pelinjohtajia en vielä paljasta, mutta näistä kuulette vielä :-)

Josta päästäänkin itse asiaan: vuoden puolikkaan viimeisestä pelistä tulen olemaan itse vastuussa - yhdessä ystäväni, kanssalarppaajani ja blogikumppanimme Elisan kanssa. Suurelle yleisölle onkin varmasti tuttu jo tänä kesänä ja syksynä promoamamme liveroolipeli Rakkauden kesä '67. Peli jäi tänä syksynä pitämättä ja hyvä niin, sillä silloisella kokoonpanolla toteutuessaan se ei olisi vastannut pelinjohdon toiveita ja oikeaa tunnelmaa.

Asiassahan kävi niin, että peruimme Rakkauden kesän viikkoa ennen pelipäivää. Se oli paha paikka, mutta oikea päätös. Minua huojentaa se, että moni pelinjohtaja on ollut samassa tilanteessa ennen meitä ja tulee olemaan tulevaisuudessakin. Emme olleet tämän asian kanssa yksin. Päätös pisti sydämeen, sillä pelistä oli tullut pelinjohtajien lempilapsi: syvästi rakastettu ja kaiholla odotettu. Peruminen tapahtui rakkaudesta, olimme selvästi arvioineet lasketun ajan väärin, sillä vielä ei ollut oikea aika saattaa lastamme maailmaan. Maailma ei ollut vielä valmis sille.

Vaikka nyt käytin sanaa "peruminen" niin asian laitahan ei ole ihan niin. Siirsimme Rakkauden kesän ensi kesään, parempaan aikaan ja (mahdollisesti myös) paikkaan. Uusimme konseptia hieman, sillä kohdeyleisöämme ei selvästikään napannut ajatus oman hahmon kirjoittamisesta (eikä ajatus alkusyksyn Koppanasta). Ei hätää! Onneksi pelinjohtokaksikolla on hiassaan liuta hyviä hahmoideoita ja juonia, joiden käyttämättä jättäminen harmitti jo ensimmäisen yrityksen aikana. Heti kun päätös siirtämisestä oli syntynyt, päätimme että tulemme kirjoittamaan hahmot itse. Sitähän me oikeasti oltiin haluttu kokoajan! Tajuttiin se vaan aivan liian myöhään :-)

Nyt siis vaan toivon, että ensi kesänä peli saa paremman ja runsaamman vastaanoton. Tuntuu, että jos ei muuta niin kohta löydetään Elisan kanssa itsemme kahdestaan hippeilemästä Koppanan rannalla, proppiviinejä juoden...



Kuvat: http://www.wussu.com/zines/oz01_04.htm ja http://jvbilli.files.wordpress.com/2010/12/makelovenotwar.jpg