Esittäytyminen osa 6: Kolmaskin yllätys!

Mörrimöykky menneisyyden tulevaisuuksista

Niinpä niin. Osa täällä larppaamista blogaavasta väestä omaa myös muita föörymeitä kokemuksiensa jakamiseksi, minulle tämä on ainoa ja itseasiassa tännekin päädyin osittain kirjoittamaan yleisön pyynnöstä. Nyt kun ei tarvinnut itse alkaa blogia perustamaan, se kävi helposti.

Itse en koe kuuluvani tuohon joukkoon, joka profiloi itsensä elämäntapalarppaajiksi. Kenties voin kuitenkin sanoa joskus olleeni sellainen ja kuitenkin nykyinen asennoitumiseni larppaamista kohtaan on enemmänki "voi luoja haluanko edes harrastaa vai teenkö tätä vain koska jotkut ystävätkin tekevät" -linjoilla. Samapa se mikä on motiivina, koska hauskuutta riittää ja ihmisellä pitää olla työtä. Larpeissa on työtä, olivatpa ne omia tai eivät. ... Aasi parka.

Ilmeisesti on kohtuullista ja suotavaa kertoa tässä esittäytymisessä myös jotain siitä, kuinka tänne (blogiin) päätyi. Taisin löytää sen vahingossa jostain toisesta sosiaalisesta mediasta. Melko nopeasti totesin tilanteen: kirjoittajat ovat hyvää seuraa ja voisin kantaa kortteeni kekoon. Huhujen mukaan, vaikka sanani ovat epäilemättä myös sivaltaneet pelinjohtajia vereslihalle, on aikaisemmissa kirjoitelmissani ollut myös viihteellisiä ominaisuuksia.

Tähän tukeutuen rohkenin:
[12-10-11] <@Joren> Danju: Saanko määki kirjottaa teän larppiblogiin?

Cthulhu on lähellä sydäntäni

Nyt tarkkaavainen silmä jo huomasi! Kuinka kehtasinkin! Pyysin pääsyä jo monta päivää sitten, mutta kirjoitan vasta nyt. Ovatko tarkoitusperäni riittävän intensiiviset tälle blogille, jossa larppaamista, larppaajia ja ennen kaikkia pelinjohtajia rakastetaan hekumallisesti?!

Vetoan kiireeseen! Todellakin, viimeiset kolmisen päivää ovat ruttaantuneet muutaman vartin mittaiselta tuntuneeksi osuudeksi elämää. Eräs kulttuuriosuuskunta on ottanut ensin karhun osansa, sitten Oulun Ylioppilasteatteri ry. tuotantoineen on imenyt loputkin mehut, jättäen jäljelle väsyneen, savuisen, kahvinhajuisen koirankävelyttäjän.

Zombie Walk Oulu räyh!

Siinäpä kuittasinkin ovelasti merkittävimmät harrastukseni, joten niistä ei tarvitse sen enempää puhuakaan. Puvustukseen, tarpeistukseen ja lavastukseen (aka. skenografiaan) olen törmännyt larppaamisen lisäksi entisessä päivätyössäni lavastajan assistenttina ja toivonkin työllistyväni takaisin teatteritekniikkaan, kun se vain on mahdollista.

Yleensä suoriudun peliympäristöjen asettamista visuaalisista paineista varsin mallikkaasti. Silloin tällöin pyydettäessä olen myös osallistunut peliympäristön lavastukseen ja noista kerroista kiitosta riittää nolostumiseen asti. Onneksi kaikki unohtuu aikanaan ja loppujenlopuksi kädentyöt ovat se helpoin osuus ilmeen luomisesta.

Tässä larppaan jossain Kuopiossa

Pelinjohtamistakin harrastelen silloin tällöin. Lähinnä painottuen sanalle silloin, kenties noina jo aikaisemmin kirjoitelmassa mainittuina elämäntapa-aikoina. Paras peleistäni oli Rovaniemellä kauan sitten pitämäni Satujenmaa II GrIeFpLaY, zombie-selviytymispeli. Tuon ensimmäisen oman pelini jälkeen olen löytänyt korvaamatonta kirjoitus- ja järjestelyapua sekä tietenkin liudan luotettuja, rakkaita ystäviä jakamaan pelinjohtamisen taakkaa...

Ystävät pitävät miehen tiellä

Hups! Viesti vierähti pitkänlaiseksi ja tarkoitukseni ei ollut väsyttää lukijoita pois blogin seuraamisesta, joten on aika päättää se satunnaisiin selityksiin harrastuksista (muista kuin edellä mainituista) ja muusta sen sellaisesta. Monien larppaajien tapaan harrastan valokuvaamista, käsitöitä, ruoanlaittoa, stressaamista, kiirehtimistä, audiovisuaalista viihdettä ja silloin tällöin yritän liikkua urheilullisessakin mielessä. Lisäksi soittelen muutamaa soitinta, lähinnä irlantilaisessa mielessä, joista vahvin on mandoliini.

Seuraavalla kerralla odotettavissa Herra Chesterfordin seikkailuita: Oletko valmis sotaan Brenkku-Benkku?, Midshipman Chesterford ja Perhe Helvetistä, Luutnantti Chesterford: FLASHMAN!!! sekä kaikkien suuresti odottama trilogian neljäs ja viimeinen osa Sir Chesterford Sotii jälleen!

Toinenkin yllätys!

Mitä isot ensin, sitä pienet perässä - tai tämmöset keskimittaiset. Eli heissan, oon Elisa, 22-vee larppaajarouva Oulusta ja minäkin kauniisti pyytäessäni pääsin osallistumaan tähän hupiin, kiitos siitä tytöille. :)

Larppaaminen on mun harrastus, ja ainoa sellainen, jos aivan tarkkoja ollaan. Periaatteessa oon larpannu 14-vuotiaasta saakka, mutta käytännössä pelejä on takana verrattain vähän näin niinku kahdeksan vuotta harrastaneelle. Tämä siksi, että (vaikka se nyt kuulostaakin sangen kummalliselta) toisinaan vuosien mittaan aina unohdin larppaamisen kokonaan, ja kävin peleissä lähinnä satunnaisesti, sillon ku hoksasin johonki ilmottautua. Sillä aikaa ehtikin mennä moni aivan mahtava larppi ohitte.

Viime vuonna otin kuitenkin ittiä niskasta kiinni ja aloin harrastamaan ihan oikiasti ja peleissä oon pari vuotta kulkenut melko ahkerastikin. On ollut ihan hirmuisen mukavaa, ja se kaikenlainen oheistoiminta, joka tähän harrastukseen liittyy on kuin varkain hiipiny myös tämän tytön elämään. Nykyään tykkään mm. ommella seurassa, tanssahdella kaikenlaisia rauhallisehkoja larppikelepoja tansseja ja hiukan oon jo päässyt myös pelien kirjoitustoimintaankin tutustumaan, vaikka eka ihan oma (ja myöskin Maikin oma) larppi onkin tulossa vasta ensi kesälle.

Oon saanut larppaajista tosi nopeasti tämän viimeisimmän vuoden aikana itselleni myös hyviä kavereita, tovereita ja ystäviä. Larppaaminen vaatii tietynlaista persoonaa, täytyy osata luottaa muihin ympärillään, kun lähtee larppaamaan ja ehkä justiin siitä syystä larppaajien kanssa on niin helppo ystävystyä, kun yhteinen luottamus on ensimmäisestä pelistä lähtien läsnä. Tai sitte tämän harrastuksen piirissä on vaan ihan mahtavia tyyppejä! Jälkimmäisen voin ainakin allekirjottaa.

Larppaamisen lisäksi mun elämään kuuluu kaksi kissaa ja aviomies, toiveet työllistyä päiväkotiin, asioista innostuminen, nauraminen, piirustelu, valokuvaus, erilaiseen TV-viihteeseen koukuttuminen ja animaatioitaiteen rakastaminen. Multa voi ootella semmosia hypetystyyppisiä postauksia, mutta koitan myös joskus puhua ihan vakavissaan asiaa. Näin siis tänä lokakuisena iltana - seuraavaan kertaan saakka näkemiin!

Vuosijuhlissa vieraita vastaanottamassa,
hobittiteeman mukaisesti pukeutuneena tottakai! :)

Yllätys!

Vuosijuhlissamme ilmaisin intoni kirjoittaa tähän blogiin satunnaisesti - mikään säännöllinen ei minulta onnistuisikaan. Tytöillä ei ollut pokkaa sanoa minulle ei, joten täällä sitä ollaan!

Kuten varmaan kaikki, useimmat, teistä tietävät, olen Maikki. Oululainen liveroolipelaaja joka, kuten muutkin tässä porukassa, harrastaa kaikkea aiemmin tässä blogissa lueteltua oheistoimintaa tämän varsinaisen harrastuksen ohella. Larppaajuus on kasvanut sisälläni pian kuusi vuotta ja voin rehellisesti sanoa, että se iso tekijä siinä kuinka määrittelen identiteettiäni.



Alkuun täytyy myöntää se fakta, jonka olen viime aikoina huomannut: täytyy olla vähän masokisti jos rakastaa larppaamista. Ennen pelejä tuskastellaan sitä, kun ei ole proppeja/ei ole rahaa ostaa kankaita/ei ole aikaa ommella/ei ole tarpeeksi taitoja ommella/hahmot ovat myöhässä/materiaalia on liikaa opittavaksi/en muista edes oman hahmoni nimeä! Ja ei unohdeta kohtaa: miksi en koskaan osaa sanoa ei?
Listaa voisi jatkaa loputtamasti. Ainakin itse olen näiden asioiden kanssa tuskaillut, joskus jopa kaikkea ennen yhtä ja samaa peliä.

Mutta kuinka kliseistä se onkaan, kolikolla on aina myös kääntöpuolensa. Täytyy olla hullu, jos ei rakasta tätä harrastusta. Olenkin pitkään halunnut pelata tätä genreä/tälläistä hahmoa minulla ei ole koskaan aiemmin ollutkaan/onpa mukava puuhastella kavereiden kanssa/tätä peliä on odotettu!/teinpä ihanat propit ja ihan itse!/pelinjohto on tehnyt upeaa työtä ja sen kyllä huomaa/kaikki näyttää uskomattoman hyvältä/miten tämä turhanpäiväinen paskanjauhanta voi olla aina yhtä hauskaa?/ja lopussa tärkein: onpa nämä ihmiset aivan ihania/olempa onnekas/suurin osa ihmisistä jää paitsi niiin paljosta kun eivät ole mukana!

Lyhyesti ilmaistuna: onhan tämä hullun hommaa, mutta nautin jokaikisestä hetkestä!

Kesällä Auttikönkään muinaismarkkinoilla historiallisten
tanssien tanssiryhmän Louhen Korppien kanssa.

Kirjoittautujat esittäytyvät: osa 3

Nyt kun nuo kaksi muuta painostavasti jo kirjoittivat esittäytymisentryt, niin kai meikänkin on pakko. Oon siis Viivi ja olen larppaaja. Näytän ajoittain esimerkiksi tältä:

Kai määkin oon sitten elämäntapalarppaaja. Aika iso osa elämästä pyörii proppauksen, hahmojen miettimisen ja kaiken muun nolon oheistoiminnan merkeissä. Oon myös kirjoittanu jonkun verran pelejä, mutta ihan kuin Karokin tarviin aina jonkun perseellepotkijan ja järjen äänen niihin hommiin, muuten ei tuu kauhiasti mittään. Larppaamisen lisäksi pyörin harrastajateatteripiireissä ja teen puolivillaisesti sivutoimenani burleskiesiintyjän hommia, mikä nielee myös mukavasti aikaa kun sille päälle sattuu. Edellämainittujen aktiviteettien ohella luen paljon, mieluiten historiallisia kirjoja, fantsuromaaneja tai häpeämätöntä höttöä, olenhan parantumaton ääliöromantikko.

Nyt väsyttää ja lähden viettämään aikaa, kuinka ollakaan, larppaajien kanssa leirikeskukseen! Seuraavassa päivityksessä leuhkin lisää kaikista siisteistä peleistä joita muistelen lämmöllä.

Nähhään taas!

- Viivi