Ennakko: Salaisuuksien hovissa

Omaa peliä tehdessä ei muiden pelejä ehdi oikein edes miettiäkään, mutta kun Salaisuuksien Hovin lyhytkuvaukset nyt kerta tulivat niin sanotaan niistä jokunen sananen kun näemmä kukaan muu viidestä kirjoittajasta ei ehdi bloggailemaan.

Salaisuuksien hovi on pelinkirjoittajien mukaan:
"Salaisuuksien hovi on Venäjän historiasta, saduista ja mytologiasta inspiraationsa ottava fantasiapeli joka sijoittuu myyttisen vaihtoehtohistorian vuoteen 1421."

Minun on vaikea olla pelistä innoissani, sillä sen lisäksi, että oman pelin suunnitteleminen ja järjestäminen syö osallistumisvoimia, niin en tiedä Venäjästä tai sen historiasta oikeastaan mitään. Eli pähkinänkuoressa voisi sanoa, että en tiedä mistä innostua. Venäläiset sadut ja mytologiat ovat vähän tutumpia, mutta yllättävän vähän niistäkään on minulla tietoutta. Inspiraatiomateriaaliksi on tällä hetkellä annettu vain läjä kuvia, ja minä en valitettavasti osaa värittää peliäni kuvien kautta. Joten tällä hetkellä odotan lähinnä jonkinlaista pelinjohtajan tarjoamaan maailmankuvausta, jonka lukemalla voisin paremmin tarttua ja käsitellä pelin aihepiiriä ja sitä kautta varmasti myös omaa hahmoanikin.

Muutama sananen hahmostani. Hahmoni, Kristina Karacheva on kaartiin kuuluva rivijäsen. Hahmon lyhytkuvauksen mukaan olen sanavalmis ja iloinen sekä ehdottoman uskollinen. Siinäpä se. Toki lyhytkuvaukset ovat vain lyhytkuvauksia, monesti myös hieman kiireessä kirjoitettuja eli uskon ja toivon, että hahmossani tulee olemaan muutakin kuin tämä. Toki vanha larppisanonta "sotilailla on aina hauskempaa" on varmaan osaltaan totta, eli vaikka muuta peliä ei olisikaan niin turhan tärkeänä partiointi ja jutteleminen muiden tovereiden kanssa on varmasti antoisaa. En ole koskaan edes pelannut sotilasta, monenlaista muuta palvelijaa kylläkin, joten siinä mielessä aivan uudenlainen pelikokemus tulossa minulle.

Onneksi oman pelin jälkeen on vielä kuukausi aikaa perehtyä tähän peliin.

Katoavaista

Ensin kaikki halusi kirjoittaa tänne(meillä on kuusi bloggaajaa!) sitten kukaan ei kuitenkaan jaksa kirjoittaa tänne. Luulisi, että kerran kuukaudessa vaikka tänne kirjoittaminen ei olisi paha rasti, mutta onhan se toisaalta niinkin, että on mukavaa, että on joku paikka minne älistä sitten kun siltä tuntuu, mutta ei ole pakko. Toivottavasti kaikki lukijat eivät kuitenkaan ole karanneet.

Pikkujoulupeli oli ja meni. Oli hauska ja kovin satumainen peli se, ihmiset olivat pukeuteneet hyvin ja tuntui, että kaikilla oli hauskaa. Itse sain hieman erilaisen pelielämyksen pelaamalla yhtä Hydran kolmesta päästä, olin se oikeanpuolimmainen. Oli lystiä se, eikä pahaa sanottavaa pelistä tai viikonlopusta löydy, vaikka suurennuslasin kanssa etsisi.

Hydra Nidajagora, Kuvaaja: Kari Holger

Siitäpä ei sitten montaa viikkoa ehtinytkään kulua kun suuntasimme jälleen Sanginjoelle. Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli vuorossa hupailuviikonloppu ja minipeli RealGameCorporation. Pelissä joukko nuoria saapuu mökille pelaamaan vanhaa hylättyä lautapeliä ja mitäs sitten tapahtuikaan jääköön kertomatta, sillä mahdollisuuksia uudelleenpelautukselle vielä on. Sen verran voin sanoa, että kiljumista ja sydämentykytyksiä koettiin. Peli pelattiin viikonlopun aikana kaksi kertaa ja toinen pelautuksista pääsi alkamaan todella myöhään, ja kesti todella myöhään (nukkumaan päästiin siinä seittemän aikoihin aamulla). Kooma oli sunnuntaiaamuna sen mukainen.

Muuten viikonlopun aikana pelattiin paljon Rock Bandia, lautapelejä, juteltiin ystävien kanssa ja pidettiin hauskaa. Tai minulla ainakin oli aika hauskaa! Tämmöiset viikonloppuhupailut tulee kyllä välillä tarpeeseen.

Seuraavaksi onkin vuorossa taas villiä menoa Sanginjoella, sillä helmikuun viimeisenä viikonloppuna pelataan allekirjoittaneen ja yhden tämänkin blogin kirjoittajan kirjoittama ja suunnittelema peli Pohjolan pidot. Kalevalaisia tunnelmia siis luvassa kilpakosintojen merkeissä.

-Karoliina-

Pikkujoulun odotusta

Rakkaalla yhdistyksellämme on perinne (varmasti useitakin, mutta puhun nyt tästä yhdestä). Tuo perinne on jokajouluinen pikkujoulupeli. Jos kukaan ei ole syyskuun aikana ilmoitellut aikovansa pitää pikkujoulupeliä, aletaan kyliltä kyselemään kissojen ja koirien kanssa, että "etkö sinä pitäisi? Tai sinä?". Lopulta joku päättää ottaa ristin kannettavakseen. Toisinaan saattaa käydä niinkin, että pikkujoulupelille olisi useita halukkaita pitäjiä, mutta "First come, first served" pätee usein tässäkin asiassa.

Olen ollut neljässä erilaisessa pikkujoulupelissä tähän mennessä, tänä vuonna tulee viides. Pikkujoulupelien tunnelma on jotenkin aivan erilainen kuin yleensä, uskallanpa väittää, että ihmisillä on parempi mieli ja hyvä tahto näin joulun kunniaksi, joka tekee tunnelmasta jotenkin rauhallisen ja herttaisen. Yleensä joulu tai keskitalven juhla liittyy peleihin tavalla tai toisella, vaikka on ollut myös pelejä ilman joulupuuroa ja muita jouluun liittyviä härpäkkeitä, joka on mielestäni aivan yhtä hyvä ratkaisu kuin jouluinen pikkujoulupeli. Pikkujoulupelin toivotaan ennen kaikkea olevan ns. "hyvän mielen peli".

Tämän vuoden pikkujoulupeli on "Keskeneräisten tarinoiden talo", joka ammentaa voimansa lukuisista saduista ja tarinoista. Odotan tätä peliä kovin innolla, tulen hyvälle mielelle jo pelkästään kun ajattelen peliä. Ehkä se johtuu siitä, että pidän saduista. Olen lukenut satuja koko elämäni ja aion lukea niitä vielä pitkään.  Ehdoton hyvän mielen -peli on tämä. Toivon vain, että minulle ei käy niin, että kun odotan peliä kovin ja kaikkien ystävien ja kavereiden tapaamista sekä sitä, että siellä on hyvä tunnelma, niin lopulta kun viikonloppu koettaa on asia X pielessä, eikä mikään olekaan enää hyvin. Onneksi asiaan voi myös itse vaikuttaa!

Ja Sanginjoki! Rakas Sanginjoki! En ole käynyt siellä melkein vuoteen, ikävä on.

Iloista joulun odotusta!

-Karoliina-

Tulevaisuus

Kävin ihan huvikseni lukemassa omasta esittäytymisestä, että mitäköhän olen luvannut täällä kertoa. Etsin siis inspiraatiota. Inspiraatio on muutenkin jännä juttu. Monet puhuvat peliä kirjoittaessa siitä, että eivät ole esimerkiksi inspiroituneet kirjoittamaan hahmoja tai peliä, eikä siksi etene. Minullakin oli joskus tämä inspiroitumisidea, mutta nykyisin olen sitä mieltä, että kirjoitettava on, kyllä se inspiraatio sitten joskus tulee ja sitten kun se tulee, sitä voi käyttää. Suurin osa kirjoittamisesta on kuitenkin työtä, ja työtä on sinun ihminen tekevä.

No, tulevista projekteista kuitenkin muutama sananen. Minulla on kaksi peliä suunnitteilla. Toinen on ikuisuusprojektini työnimeltään Star Wars -larppi, jonka oikeasti haluan pitää vielä. Siihne on suunniteltuna juoni, 60 erilaista hahmoa omine juonikuvioineen, tilanne. Tekemättä on teknologiset saavutukset, siistin pelipaikan löytäminen sekä itse kirjoitustyö. Tämän pelin aion järjestää lähitulevaisuudessa. Olen puhunut siitä niin kauan, että kukaan ei varmasti usko enää sen tulemiseen...Paitsi minä itse.

Toinen projekti on työnimeltään "Pohjolan pidot", joka on myyttiseen Pohjolaan sijoittuva peli, jossa Pohjan Akka Louhi, yrittää naittaa tyttäriään pois. Tämä projekti on paljon pienimuotoisempi kui SW-larppi, mutta silti rakas. Rakkauteni mytologioihin, erityisesti Suomen mytologioihin ja historiaan, on aiheuttanut tämän pelin suunnittelun. Tammikuussa 2011 pidimme toisen tämän blogin kirjoittajan (Yllätys 4) kanssa Syntyjä Syviä nimisen pelin, jossa yhdistettiin nykyaikaa ja myyttejä. Peli oli tykätty ja voitti 15-vuotisgaalassa Paras nykyaikapeli -palkinnon. Joten siis tätä uutta peliä tehdään samalla voittajatyöryhmällä. Odotan innolla, että pääsen kunnolla suunnittelemaan ja tekemään tätä peliä. Ensi viikolla pidämme suunnittelupalaverin ja sitten rattaat lähtevät (toivottavasti) pyörimään kunnolla. Jes!