Vuosijuhlat ohi!

(Kuva: Nenya, OIEI15-logo: Joren, Suuri Kotka-palkinto: Pirjo Hanni)

Nonni. Ohi on!

Ja vaikka itse sanonkin, aika hyvällä menestyksellä. 15-vuotisjuhlien järjestäminen aloitettiin joskus kevättalvella kokoamalla työryhmää, ja erinäisillä hommilla pitkin kevättä ja kesää. Viimeinen kuukausi on ollut aika haipakkaa juhlien järjestämishommassa. Työtä olisi riittänyt toki useammallekin, ja taas voi sanoa oppineensa muutamia juttuja tapahtuman järjestämisestä. Mutta päällimmäisena ajatuksena on, että kaikki meni järjestelyjen suhteen hyvin, eikä ole oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa. Voi vain huokaista helpotuksesta, että kaikki todellakin onnistui. Palkitseva ja mukava urakka siis oli. Muutama hieno idea jäi tosin ajanpuutteen vuoksi toteuttamatta, mutta kokonaisuus taisi suurinpiirtein toimia. Ainakaan kukaan ei ole kehdannut päin naamaa meitä järjestelyporukkaa haukkua juhlien toteutuksesta.

Kaikista parasta oli se, että kun huomasi niiden ihmisten joiden vuoksi tätä tekee, viihtyvän ja nauttivan olostaan. Juhlista haluttiin luoda rento ja mukava tapahtuma yhdessäoloa varten, ja siinä taidettiin onnistuakin. Ohjelmaa oli ainakin riittävästi, samoin ruokaa. Ja palkintoja! Oli todella mukavaa että ihmiset, jotka ovat tehneet paljon työtä tämän harrastuksen eteen, saivat tunnustusta ja kiitosta ja silminnähden ilahtuivat siitä että heidän työnsä ja vaivansa muistettiin. Suuri Kotka-pokaaleja jaettiin 18, kunniakirjoja ja diplomeja viitisenkymmentä kipaletta. Ja vielä moni muukin olisi ansainnut tulla palkituksi ja kiitetyksi, mutta toivon, että kaikki nämä loput tulivat ainakin jollakin tavalla muistelluiksi. Ainakin äänestyksissä lähes jokainen ehdolla ollut sai jonkin verran ääniä. Se on hienoa.

Koska oma kehu on paras kehu, haluan sanoa, että meillä oli aivan rautainen järjestelytiimi. Tällä porukalla oli todellinen ilo tehdä töitä. Kiitosta ansaitsevat myös ne monet apulaiset, jotka auttoivat tekemällä niitä asioita mihin meidän ja aikamme ja osaamisemme ei riittänyt: ruoan, juoman, tekniikan, musiikin, palkintojen, grafiikan, taiton yms. saralla. Ette ehkä arvaakaan, miten huojentavaa oli ajatus siitä, että luotettavat ihmiset hoitavat näitä tehtäviä eikä kaikesta tarvitse meidän huolehtia ja stressata. Sellainen säästää energiaa ja mielenterveyttä. Kiitos vielä. Ei voi kuin olla ylpeä, miten paljon osaavia ja hienoja ihmisiä tämän harrastuksen ja järjestön piiristä löytyy.

Nyt, kohti uusia projekteja!

PS. Oli muuten kivaa, miten juhlien hobitti-teeman rento meininki tarttui juhlakansaan. Etenkin se näkyi juhlijoiden kivassa pukeutumisessa, runsaassa syöpöttelyssä ja hurjassa tanssimisessa. Hobittijuhlien järjestäminen oli ollut mielessä jo pitempään, joten oli tosi kivaa päästä toteuttamaan se.

Vuosijuhlaviikko

Rakas liveroolipeliyhdistyksemme täyttää tänä vuonna 15-vuotta. Olemme vuosijuhlatiimimme kanssa järjestäneet juhlia jo useamman kuukauden, mutta tällä viikolla koko homma huipentuu, sillä juhlat ovat lauantaina eli ihan kohta. Tässä hieman tämän hetkistä ajatusvirtaa juhlien järjestämisestä ja pitämisestä.

Silloin kun aloimme järjestämään juhlia, minulla oli kaunis ajatus siitä, että kaikki mahdollinen olisi valmista jo ainakin kaksi viikkoa ennen juhlia. Niin, että viimeisellä viikolla meillä ei tarvitsisi tehdä enää paljon mitään. Käsi ylös, jos olit yllättynyt siitä, että homma ei mennyt ihan näin sujuvasti vaan kas kummaa, viimeisellä viikolla on tekemistä. Ja ihan tarpeeksi. Täytyy viimeistellä ohjelma, laittaa ruokaa, hankkia koristelut ja niin edelleen.

Tärkeintä juhlien järjestämisessä on muuten se, että on hyvä tiimi ja hyvät apulaiset. Sellaiset, jotka tekee asioita oma-aloitteisesti ja ahkerasti. Sellaiset, jotka tukevat toisiaan. Kuten eräs sen sanoi hyvin "ylämäessä tönin sua eteen päin ja alamäessä vauhtias jarrutan".

Mutta kyllähän se stressaa, kun tietää, että on kiire. Stressi ei kyllä pue ketään ihmistä, mutta minua erityisen huonosti. Kestän kyllä paljon ennen kuin stressaannun, mutta sitten kun stressiä on, olen kärsimätön, äkäinen, ärähtelen turhista asioista ja suoraan sanottuna, kiukuttelen. Pitää vain osata joustaa oikeista asioista ja muistaa, että tutulla porukalla tätä tehdään tutulle porukalle. Ei maailma kaadu, jos jokin meneekin vähän sinne päin eikä justiinsa niin kuin sen suunnittelin. Jos jotain ei ehditä tehdä, ja se ei ole ylitsepääsemättömän tärkeä juhlia ajatellen, niin jätetään se välistä. Priorisointi, se tulee muistaa.

Näistä tulee hyvät juhlat, vaikka itse sanonkin. Ollaan järjestetty paljon hienoja juttuja, joista toivottavasti nauttivat muutkin kuin juhlatoimikunta.

Vaikka olenkin sanonut jo melkein kaikille, että en enää ikinä järjestä vuosijuhlia, mutta jo nyt mietin montaa asiaa mitkä voisi tehdä toisin ja paremmin. Eli en sanokaan ehdottomasti ei, vaan ehkä.

Viktoriaanista hörhelöä

Tulin tänne vaahtoamaan tulevista propeistani vain huomatakseni että muut bloggaajat ehtivät taas ensin! Oonko hidas vai hidas?

Joka tapauksessa, kuten Karo ja Kaisakin, olen aivan liekeissä Hajuvettä ja Hammasrattaita-pelin proppaamisesta. Steampunk on ollut aina lähellä sydäntäni, ja vaikka se ei pelin pääpoinnti olekaan varsinkaan oman hahmoni kohdalla, höyrynhuuruinen viktoriaaninen estetiikka hivelee silmää ja sielua. Seikkailijattaret, gogglesit, silinterit, höyrykäyttöiset robotit! Oh ja voih!

Itse pääsen tutustumaan Lordi Chesterfordin lyhtyjuhliin oopperadiivan vaatteissa, hahmoni on näet "West Endin satakieli", "lumoava taiteilijatar" sekä " Euterpen ja Eraton yhteinen sydänkäpy" Henrietta Marigold, suosittu oopperalaulajatar ja seurapiiriperhonen. Vaikka viktoriaanisen yhteiskunnan tiukka etikettikin viehättää, on mahtavaa että taiteilijahahmona pystyn vähän venyttämään ja paukuttamaan soveliaan pukeutumisen ja käytöksen rajoja ja olemaan todellakin diiva isolla deellä. Lisäksi hahmoni esiintyy juhlissa in-game, mikä sekin tuo lisäjännitystä peliin valmistautumiseen.

Kuva: http://tidenstoej.natmus.dk

Kuvan mukaista mekkoa hieman soveltaen ajattelin lähteä proppaamaan Henriettaa. Pelinjohdolta sain ohjenuoriksi "näyttävää ja elämää suurempaa", joten luonnollisesti materiaaliksi valikoitui verenpunainen tafti. Nyt pääsen myös käyttämään kirpparilta ammoin hamuamaani näyttävää irtoapplikaatiota, jolla koristan puvun miehustan. Kangasta tuli alennettujen pakanpohjien myötä ostettua reilusti, joten jos aikaa ja jaksamista jää ennen peliä niin ylijäämäkankaasta saa väännettyä jos vaikka minkälaista röyhelöä tai vaikkapa jonkun pikku hatun puvun seuraksi ja jonkinlaisen tanssiaispussukankin. Vaihtoehtoja on paljon! Kunnollisen vannealushameen puute hieman latistaa mielialaa (ja myös mekon helmaa!), mutta toivottavasti larppaajan neuvokkuudella tästäkin selvittäisiin. Jospa jollain kanssaneidolla olisi lainata ylimääräinen kohotin mekon alle, omissa viritelmissäni ei välttämättä ole tarpeeksi volyymiä kuudelle metrille helmaa...

Lupasin viime postauksessani leuhkia kivoista menneistä peleistä, mutta se jäänee toiseen kertaan. Palatkaa siis linjoille!

- Viivi

Proppien ihanuudesta

Proppeja! Mekkoja! Koruja! Hienoja vermeitä! Yleisin lausahdus, jonka liveroolipelaajan suusta kuulet esimerkiksi kirpputorilla on varmasti "tätähän voisi käyttää vaikka joskus jossain larpissa". Omasta mielestäni minulla ei edes ole paljoa larppivaatteita (ei ainakaan jos vertaa kameleronttiin ;) ), mutta kun niitä tuossa muutama päivä sitten takaperin järjestelin vaatekaappeihini mietin, että onpas näitäkin ehtinyt kertyä. Ja onko tässä mitään järkeä? Uusi mekko joka peliin, eikä entisistäkään viitsi luopua. Itse pyrin monesti kierrätäämään valmista ja lainaamaan tarpeen tullen muilta, mutta joskus on vain PAKKO SAADA UUSI MEKKO.

Hajuvettä ja hammasrattaita -peli suorastaan huutaa, "tee uusi mekko!", mutta yritän olla vahva. Ostin vasta muutama kuukausi sitten takaperin yhden mekon, kun halvalla sain. En ole kyseistä mekkoa käyttänyt vielä yhdessäkään pelissä, joten päätin, että se saa kelvata. Mutta koska mekko on valmiina niin voin tehdä kaikkea ihanaa oheissälää! Viitta! Hattu! Hanskat! Korsetti! Alushame! Mekkoakin voisi vähän tuunailla steam punkahtavampaan henkeen. Ja täytyy myöntää, nautinkin ehkä enemmän pienten lisukkeiden tekemisestä kuin isojen asioiden. Tämä johtuu varmaankin siitä, että minulla ei ole kärsivällisyyttä tehdä isoja asioita, eikä myöskään ompelutaitoa, mutta pienet jutut valmistuvat nopeasti ja tekevät puvusta täydellisemmän kokonaisuuden.

Mutta ensin järjestän järjestön vuosijuhlat.

Steampunk-höyryjä

(kuva: http://weheartit.com/entry/4091279)


Elämällä on taas tarkoitus!

Eli seuraava peli on viimein tiedossa. Miten tulevaisuus voikin tuntua tyhjältä ilman tietoa seuraavasta larpista? Mutta, koska elämä kulkee larpista larppiin, on nyt jotain johon valmistautua. Ja kiireen vilkkaa pitää niin tehdäkin, onhan "Lordi Chesterfordin Lyhtyjuhlat eli Hajuvettä ja Hammasrattaita" jo kuukauden päästä eli 8.10.2011. Tätä on odotettu, Steampunkkia! Taskunaurini käy ylikierroksilla ja höyry pukkaa korvista. Voi tätä onnen ja riemun määrää! Ja mikä kirjoittajatiimi! Täyttä rautaa. Pelinjohdosta löytyy useampi pohjois-suomalaisen larppiskenen helmistä. Jos tästä ei vielä käynyt ilmi, ovat odotukseni pelin suhteen hyvin korkealla, ja syystäkin. Näiden upeiden ihmisten aiemmat projektit kun antavat odottaa tästäkin jotakin suurta.

Ja sitten voin antautua mielipuuhaani, eli larppiproppien suunniteluun. Hahmoni, seikkailijatar Jaquin ”Jack” Mary McKennan, antaa mahdollisuudet vaikka mihin puvustuksen suhteen. Onneksi pelinjohto antoi viitteitä hahmooni jo pari viikkoa sitten, joten tiedän mitä hakea. Ja välittömästi googlailemaan ideoita. Kanssalarpaajille voin suositella steampunkin suhteen mm. seuraavia sivuja:

Hyviä pukuideoita löysin täältä:
http://www.steampunkemporium.com/steam.php?gclid=CJyX-baWiKsCFUbwzAod4AoC0A

mm. steampunkin stereotyypit:
http://www.squidoo.com/dressingsteampunk

Viktoriaanisia kampauksia:
http://www.squidoo.com/steampunk-hair-styles

Argh, kun omat kaapit pullistevat sopivia proppeja, mutta tekisi mieli valmistaa jokin uusi kostyymi. Täytyyhän arvoisella hahmolla olla arvoisensa puku, mieluusti uusi, uniikki ja ennennäkemätön. Teatterin basaarimyynnistä mukaan tarttui useampiakin ihan sopivia puvun osia, mutta mutta... Hame vai housut? Jos hame, niin lyhyt vai pitkä? Entä hattu, takki, kengät? Ei mitään liian sovinnaista. Hahmoni on rajojen rikkoja, rohkea nainen joka ei väitä normeista. Mutta pitäisi olla silti jotakin kaunista ja naisellista (kun minä tahdon). Ja ovathan ne sentään juhlat. Ehkä odotan vielä hahmoni kirjallista lyhytkuvausta ja pelinjohdon tarkempia ohjeita ennen kuin ryhdyn suurempiin toimiin. Jokatapauksessa, kun kerrankin on tilaisuus käyttää hyväkseen viktoriaanisen scifin tuomia mahdollisuuksia, on parempi ottaa siitä kaikki irti ja keksiä jotain repäisevää. Antiikki- ja vintageliikkeistä minulle on mukaan tarttunut villaiset nilkkaimet ja erikoiset nahkaiset lasit, jotka käynevät lentäjänlaseiksi. Viimeinkin tilaisuus hyödyntää niitä.

Taidan lähteä kuvan esittämälle linjalle: Katsotaan vain mitä lopputuloksesta sitten tulee.

Nyt tekee kovasti mieli katsoa steampunk-aiheisia elokuvia. Hyllyssä olisi Maailman ympäri 80 päivässä (2004) odottamassa. Muistelen, ettei se ollut kovin hyvä (ainakaan niin hyvä kuin muinainen animaatio "Maailman ympäri 80 päivässä" päätähtenään leijonanhahmoinen Fileas Fogg). Mutta Eiköhän noista molemmista versioista vielä irtoa inspiraatiota maailmanmatkaajan luomiseen.

Löysinpä netistä vielä tämmöisenkin: Steampunk Magazine. Tekisi mieli upottaa tähän loputkin vähäisestä vapaa-ajastani. Toistaiseksi selailin vain artikkelia steampunk-tyyleistä.
http://www.steampunkmagazine.com/downloads/

Kirjoittautujat esittäytyvät: osa 3

Nyt kun nuo kaksi muuta painostavasti jo kirjoittivat esittäytymisentryt, niin kai meikänkin on pakko. Oon siis Viivi ja olen larppaaja. Näytän ajoittain esimerkiksi tältä:

Kai määkin oon sitten elämäntapalarppaaja. Aika iso osa elämästä pyörii proppauksen, hahmojen miettimisen ja kaiken muun nolon oheistoiminnan merkeissä. Oon myös kirjoittanu jonkun verran pelejä, mutta ihan kuin Karokin tarviin aina jonkun perseellepotkijan ja järjen äänen niihin hommiin, muuten ei tuu kauhiasti mittään. Larppaamisen lisäksi pyörin harrastajateatteripiireissä ja teen puolivillaisesti sivutoimenani burleskiesiintyjän hommia, mikä nielee myös mukavasti aikaa kun sille päälle sattuu. Edellämainittujen aktiviteettien ohella luen paljon, mieluiten historiallisia kirjoja, fantsuromaaneja tai häpeämätöntä höttöä, olenhan parantumaton ääliöromantikko.

Nyt väsyttää ja lähden viettämään aikaa, kuinka ollakaan, larppaajien kanssa leirikeskukseen! Seuraavassa päivityksessä leuhkin lisää kaikista siisteistä peleistä joita muistelen lämmöllä.

Nähhään taas!

- Viivi

Kirjoittajat esittäytyvät: osa 2

Koska tuo Kaisa jo reippaana ehti itsensä esitellä, niin minäkin yritän.

Eli Karoliina täällä hei. Kaisa tuossa jo aikaisemmin juorusikin minunkin olevan elämäntapalarppaaja ja se on kyllä ihan totta. Joka sana. En ehkä ole ihan niin keskittynyt pukuihin, proppautumiseen ja ruokaan kuin Kaisa, mutta kyllä minä nautin niistäkin. Useimmiten vain koen olevani niin huono niissä, että turhaudun ja lopetan. Siis kaikissa käsitöissä ja ruokahommissa ja niin edelleen. Mutta viime aikoina olen yhä enemmän ja enemmän koettanut opetella erinäisiä käsityötaitoja, mutta en minä siltikään niissä ole erityisen hyvä.

Jonkun verran on tullut kirjoiteltua pelejä ja hahmoja. Tykkäisin suunnitella ja pitää enemmänkin pelejä, mutta tarvitsen aina sen toisen tyypin, joka potkii etiäpäin ja sannoo, että nytten kuule tehhään eikä vaan meinata. Lisäksi tykkään suunnitella kaikenlaisia erilaisia tapahtumia sekä järjestellä ja organisoida. Toisinaan vähän liiaksikin.

On minulla muuten muitakin harrastuksia kuin larppaaminen. Pidän esimerkiksi toista videopeliaiheistablogia ja muutenkin kaikenlainen pelaaminen ja pelit ovat erityisen lähellä sydäntäni. Toivottavasti tulevaisuudessa jopa ammattini liittyy pelaamiseen ja peleihin jollain tavalla. Öh...Mitäs minä muuta sitten teenkään...Ai niin onhan minulla myös liikuntaharrastuksia, opiskelijajärjestötoimintaa, visuaali viihteen tuijottamista, ystävien tapaamista ja heidän kanssaan kaikenlaista puuhastelua. Siinäpä ne päivät pitkät kuluvatkin.

Itse aion kirjoitella täällä tulevista projekteista, fiilistellä tulevia pelejä, näyttää kuvia sekä kertoa menneistä peleistä omasta näkökulmastani.

Eiköhän tämä jo riitä minusta? 

Kirjoittajat esittäytyvät: osa 1

Koska tällä blogilla on useampi kirjoittaja, onkin varmasti aivan paikallaan että esittäydymme hieman.

Minä olen Kaisa, muiden blogin kirjoittajien tavoin elämäntapalarppaaja (muilla kirjoittajilla saattaa tosin olla muutakin elämää). Elämäntapahan on se, mihin uppoavaa tuntimäärää, energiaa ja rahaa ei lasketa. Elämäni kulkee larpista larppiin, larppien välillä voikin sitten suunnitella tulevia pelejä ja valmistaa niihin proppeja. Koti on minulle paikka jossa säilytän proppejani. Käytännössä se on varasto jossa on sänky. Mutta mitäpä siitä, sillä aikaa kotona ei kuitenkaan ehdi paljoa viettää, se kun kuluu larpeissa, larppaajatapaamisissa, historiallisten tanssien harjoituksissa, erilaisia larppaamiseen liityviä projekteja järjestessä (kuten, tämä ilta kului järjestömme vuosijuhlatoimikunnan kokousessa) ja tottakai, larppaajaystävieni luona. Onneksi poikaystävänikin on larppaaja. Siitä Suurelle Pelinjohtajalle kiitos.

Mutta ei vaineskaa, teen minä joskus jotain ei-larppaamiseen liittyvää. Kuten, tuota, käyn keikoilla ja roolipelaan. Pöytäropehan ei mitenkään liity larppaamiseen. Ai niin, ja opiskelenhan minä aina kun larppaamiselta jää aikaa.

Olen erityisesti kiinnostunut erilaisista käsitöistä ja proppien väkertämisestä. Pukuhistoria ja perinnekäsityöt on lähellä sydäntä, ja mielelläni nillitän siitä, minkävärisiä kankaita on pronssikaudella osattu suomessa värjätä. Sama se mitä muilla on päällä, kunhan omiin proppeihin on tyytyväinen. Tykkään myös organisoida kaikenlaisia asioita ja suunnitella peleihin laavastusta, ruokaa ja muita tunnelmaa luovia elementtejä. Pelejä ja hahmoja en oikein tunne osaavani kirjoittaa, vaikka olen kyllä yrittänyt. Enkä varmasti malta olla yritäämättä taas.

Tähän blogiin tulen varmastikin kirjoittamaan paitsi kokemistani larpeista, myös niihin valmistautumisesta ja erityisesti propeista. Kuvia on siis myöhemmin luvassa. Ai niin, elkää uskoko ihan kaikkea mitä sanon.

Alku

Koska jokainen blogi pitää aloittaa sillä, että kertoo mitä miksi ja milloin.

Päätettiin perustaa liveroolipelaamisesta ja sen oheistuotteista kertova blogi, ihan vaan siksi, että halutaan ja koska se on (tai ainakin voisi olla) hauskaa. Aiheita, joista todennäköisimmin tulemme kirjoittamaan ovat tulevat ja menneet pelit, propit, pelisuunnittelu, tulevat vuosijuhlat ja niin edelleen. Toivottavasti saamme tänne myös laitettua kuvia kaikista siisteistä jutuista!

Tervetuloa lukemaan blogiamme!