Rakkaalla yhdistyksellämme on perinne (varmasti useitakin, mutta puhun nyt tästä yhdestä). Tuo perinne on jokajouluinen pikkujoulupeli. Jos kukaan ei ole syyskuun aikana ilmoitellut aikovansa pitää pikkujoulupeliä, aletaan kyliltä kyselemään kissojen ja koirien kanssa, että "etkö sinä pitäisi? Tai sinä?". Lopulta joku päättää ottaa ristin kannettavakseen. Toisinaan saattaa käydä niinkin, että pikkujoulupelille olisi useita halukkaita pitäjiä, mutta "First come, first served" pätee usein tässäkin asiassa.
Olen ollut neljässä erilaisessa pikkujoulupelissä tähän mennessä, tänä vuonna tulee viides. Pikkujoulupelien tunnelma on jotenkin aivan erilainen kuin yleensä, uskallanpa väittää, että ihmisillä on parempi mieli ja hyvä tahto näin joulun kunniaksi, joka tekee tunnelmasta jotenkin rauhallisen ja herttaisen. Yleensä joulu tai keskitalven juhla liittyy peleihin tavalla tai toisella, vaikka on ollut myös pelejä ilman joulupuuroa ja muita jouluun liittyviä härpäkkeitä, joka on mielestäni aivan yhtä hyvä ratkaisu kuin jouluinen pikkujoulupeli. Pikkujoulupelin toivotaan ennen kaikkea olevan ns. "hyvän mielen peli".
Tämän vuoden pikkujoulupeli on "Keskeneräisten tarinoiden talo", joka ammentaa voimansa lukuisista saduista ja tarinoista. Odotan tätä peliä kovin innolla, tulen hyvälle mielelle jo pelkästään kun ajattelen peliä. Ehkä se johtuu siitä, että pidän saduista. Olen lukenut satuja koko elämäni ja aion lukea niitä vielä pitkään. Ehdoton hyvän mielen -peli on tämä. Toivon vain, että minulle ei käy niin, että kun odotan peliä kovin ja kaikkien ystävien ja kavereiden tapaamista sekä sitä, että siellä on hyvä tunnelma, niin lopulta kun viikonloppu koettaa on asia X pielessä, eikä mikään olekaan enää hyvin. Onneksi asiaan voi myös itse vaikuttaa!
Ja Sanginjoki! Rakas Sanginjoki! En ole käynyt siellä melkein vuoteen, ikävä on.
Iloista joulun odotusta!
-Karoliina-
