keskiviikko 26. lokakuuta 2011

"Tämänkin mekon eteen ovat sadat pienet persialaiset käsiparit tehneet viikkokausia töitä!"

Valmistautuessani viikonlopun pelikoitokseen on mielessä pari kertaa käynyt proppien tekeminen ja kierrätys. Vaikka minullakin on kaapit, rekit ja laatikot täynnä vaatteita (etenkin sellaisia joita säästää "kun niitä nyt kuitenkin tulee tarvitsemaan jossakin pelissä") niin aina uuden pelimainoksen kilahtaessa eetteriin alkaa sitä alitajuisesti metsästämään niitä Täydellisiä Proppeja. Koko vaatevaraston sisältö vaikuttaa täysin vääränlaiselta, pliisulta, puhkikulutetulta ja mielikuvituksettomalta ja kuin väkisin jalat suuntaavat kaupungille kartoittamaan tarjontaa; kirpputorit, kangaskaupat, vaateliikkeet ja kierrätyskeskukset kolutaan läpi etsien hahmon syvintä olemusta. Pelin jälkeen kuitenkin vaivalla koottu asukokonaisuus usein unohtuu kaapin pohjalle, ja seuraavien pelien tullessa eteen iskee taas halu löytää jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä. "Eihän nuita proppeja enää kehtaa käyttää! Ne on niin nähty!"

Miksi sitten kaltaiseni larppaajat arastelevat proppien uudelleenkäyttöä? Kuka loppujen lopuksi muistaa, että vuonna 2010 Viivillä oli se sama harmaanvioletti mekko ainakin kolmessa pelissä päällä? Tai että se käytti sitä oranssia mekkoa koko kesän 2011? Kellä kiinnostaa? Totta kai huolellinen, pelimaailmaan sopiva proppaus hivelee silmää ja luo tunnelmaa, mutta samojen peruselementtien käyttö ei ole mitenkään hävettävää. Asustamalla ja yhdistelemällä proppeja uudella tavalla kokonaisuus voi todella helposti muuttua aikakaudesta ja maailmasta toiseen, usein ilman yhtäkään ommeltua pistoa. Siltikin säännöllisin väliajoin kuulee larppaajien kuittaavan propeistaan saamat kiitokset sanomalla "No nämähän mulla on ollut jo monessa pelissä". Ite ainakin syyllistyn siihen huomaamattani.




Yllä esimerkki saman vaatteen sovittamisesta eri tilaisuuksiin: Isoäidin mekko 70-luvulta on vuosien varrella muuntunut niin talvisodan aikaiselle tulkille kuin Villin lännen leidillekin.


Nyt kun olen pohtinut proppeja Tampereella pelattavan barokki-rokokoo-hovitanssiaispelin hahmolleni, kärvistelin ensin pitkin hampain sen ajatuksen kanssa että modaisin erilaisella alushameratkaisulla ja irtoapplikaation poistamisella Lyhtyjuhliin ompelemani paraatilaivan ajankuvaan suunnilleen sopivaksi. Miksi ihmeessä, kysyn näin myöhemmin - miksi en voisi vaan käyttää valmista asua ja muutella sitä hieman sen sijaan että vuodattaisin vastaavan määrän verta, hikeä, kyyneliä ja työtunteja uuteen projektiin? Ei ole edes sitä tekosyytä että kaikki olisivat nähneet jo proppini aikaisemmassa pelissä, sillä peli on, kuten mainitsin, Tampereella ja paikalle saapuu tasan kaksi ihmistä joiden kermaisen eläytymisen voin pilata olemalla samoissa vaatteissa...

Joskus on hyväksi olla vaan laiska, kierrättää hävyttömästi proppeja ja ottaa kaikki irti niistä kaikista saumuroiduista taftimetreistä, puretuista saumoista, silitetyistä laskoksista ja katkenneista rypytyslangoista (haet eternal)! Ei se haittaa vaikka hihat eivät ole periodimallia ja hameessa on liikaa laahusta! Ota rennosti, läski, ja eläydy! Tui tui!

Mistä tulikin mieleeni, mikä on teidän muiden käytetyin proppivaate ja kuinka moneen menoon ootte saanu sen muuntumaan?

- Viivi

3 kommenttia:

  1. Mun käytetyin on kyllä kiistatta mun ensimmäinen ja ainoa liivini, joka mulla on ollu päällä TODELLA monessa pelissä ja muussa tapahtumassa. Se on ollu ainakin erityppisissa fantsuissa ja keskiajalla.

    Tykkään siitä kauheena, mutta joka kerta pistää sydämmeen, että "taasko minä alennun laittamaan tämän saman ikivanhan liivin" "mitähä ne musta aattelee ko mulla on taas tämä päällä, en kehtaa". Oon kyllä ajatuksissani herätellyt ideaa, että tekisin uuden erinvärisen liivin samoilla kaavoilla :D

    Voin kyllä rehellisesti myöntää, että en yhtään muista mihin peliin oon sen alunperin ommellut, mutta sen tiiän, että se on niin vanha että se on yks ensimmäisistä (ellei jopa ensimmäinen!) larppiproppi jonka oon ikinä ommellu..

    VastaaPoista
  2. Jos rehellisiä ollaan niin mun pitkät mustat Black Horse kalsarit. Ne on tehty täydellisen tuhoutumattomasta, likaa ja kulumista hylkivästä 100% puuvillakankaasta. Ja larpeissa on valitettavan usein kylmä, joten tässä ei mitään ritareita valkoisine hevosineen kaivata.

    Jos nuita ei lasketa, niin sitten varmaan ne mustat hovipolvihousut, jotka tein 2. tai 3. larppiini sillon 2000-luvun puolen välin alla.

    Kunpa sitä oppisi tekemään enemmän yhtä monikäyttösiä proppeja!

    VastaaPoista
  3. En edes muista miltä Maikin ikänkaiken vanha liivi näyttää 8/ Niin, käytä sitä vain huoletta!

    Mikähän mulla ois ollut... Lainaan proppejani aika paljon, joten monet prepeistani ovat olleet kyllä ahkerasti muiden ihmisten päällä (ja eihän niitä sen jälkeen voi itse käyttää!). Ehkäpä sellainen mummoni vanha korkeakauluksinen valkoinen paita on ollut erityisen hyvässä käytössä. Käy kaikkialle.
    Nyt keksin! Valkoinen pellavainen alusmekko. Must proppi!

    VastaaPoista