Kuten varmaan kaikki, useimmat, teistä tietävät, olen Maikki. Oululainen liveroolipelaaja joka, kuten muutkin tässä porukassa, harrastaa kaikkea aiemmin tässä blogissa lueteltua oheistoimintaa tämän varsinaisen harrastuksen ohella. Larppaajuus on kasvanut sisälläni pian kuusi vuotta ja voin rehellisesti sanoa, että se iso tekijä siinä kuinka määrittelen identiteettiäni.
Alkuun täytyy myöntää se fakta, jonka olen viime aikoina huomannut: täytyy olla vähän masokisti jos rakastaa larppaamista. Ennen pelejä tuskastellaan sitä, kun ei ole proppeja/ei ole rahaa ostaa kankaita/ei ole aikaa ommella/ei ole tarpeeksi taitoja ommella/hahmot ovat myöhässä/materiaalia on liikaa opittavaksi/en muista edes oman hahmoni nimeä! Ja ei unohdeta kohtaa: miksi en koskaan osaa sanoa ei?
Listaa voisi jatkaa loputtamasti. Ainakin itse olen näiden asioiden kanssa tuskaillut, joskus jopa kaikkea ennen yhtä ja samaa peliä.
Mutta kuinka kliseistä se onkaan, kolikolla on aina myös kääntöpuolensa. Täytyy olla hullu, jos ei rakasta tätä harrastusta. Olenkin pitkään halunnut pelata tätä genreä/tälläistä hahmoa minulla ei ole koskaan aiemmin ollutkaan/onpa mukava puuhastella kavereiden kanssa/tätä peliä on odotettu!/teinpä ihanat propit ja ihan itse!/pelinjohto on tehnyt upeaa työtä ja sen kyllä huomaa/kaikki näyttää uskomattoman hyvältä/miten tämä turhanpäiväinen paskanjauhanta voi olla aina yhtä hauskaa?/ja lopussa tärkein: onpa nämä ihmiset aivan ihania/olempa onnekas/suurin osa ihmisistä jää paitsi niiin paljosta kun eivät ole mukana!
Lyhyesti ilmaistuna: onhan tämä hullun hommaa, mutta nautin jokaikisestä hetkestä!
Kesällä Auttikönkään muinaismarkkinoilla historiallistentanssien tanssiryhmän Louhen Korppien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti